Agiliitelyä ja vähän lisää liitelyä

Keskiviikkona oltiin agikisoissa. Oli kaks rataa, jotka molemmat agiratoja. Molemmat radat oli aika helppoja, mitä nyt kummassakin oli putkiansa. Meidän kohdalla siis kontaktiansa. Aina sain kuitenkin Sakun ohjattua oikeelle esteelle. Ei edes oikeestaan yrittäny mennä kontakteille. Hiano miäs. <3 Lähdössä me oltiin ensimmäisenä. Radalle kun mennään Saku kävelee hienosti vierellä ja pitää kontaktia ja menee viereen istuun. Ihme tokokoira. Otan koiralta hihnan pois niin koira lysähtää maahan ja alkaa hieroon päätään lattiaan. Inhottava ponnari häiritsee pikkista Sakuherraa. (ja tässä kohtaa paikallaolijat (osa) nauraa) Sit saan Sakun nouseen takas istuun ja jätän lähtöön. Eka hyppy ja rima tipahtaa. Joku/jotkut katsojista sanoo "oijoi" tai jotain vastaavaa ja hyvä etten ala nauraan ku viihdytetään siel yleisöö. :D Loppurata meneekin sit ihan hyvin. Etenemä tosin vaan 3,29 ja lopputuloksena 9,23 ja sijoitus 8/23. Tokalla radalla nolla hieman nopeammalla etenemällä 3,39 mutta kuitenkin yliaikaa 2,33s. Tältä radalta sija 11/22.

Tänään agireeneissä toi otus keksi mennä vähän omia ratoja. Olis pitäny mennä hyppy-hyppy-putki niin Saku menee hyppyjen välissä pienen kiertolenkin, josta matkalle tulee 2 ylimäärästä hyppyä ja neljäs (eli se oikee hyppy) väärään suuntaan. Ehkä vika oli mun ohjauksessa, että koiruus sen tokan hypyn meni väärin, mut loppulenkki oli kyl jotain ihan omia hyppyjä. Hyvin kuitenkin irtos! :'D

Maaaliiiiiin!! Vähän vääristä kisoista kuva (nuorten SM:istä), muttah eipä haittaa.

Niin ja ei agilityyn liittyen mainittakoon tän päiväsestä päivälenkistä. Ensin tein Sakulle lyhyen jäljen. Koira paikkikseen ootteleen ja minä tekeen jälkeä, josta tuli lopulta vajaa 20m (voiko tommosesta matkasta viel puhua jälkenä? :D). Sit koira jäljelle ja hyvin jäljesti. Ei epäröiny mennä keskeltä ryteikköö, vaikka vieressä ois ollu helpompikulkustakin aluetta. Selvästi toi alkaa tajuaan homman ideaa. Nyt pitäis pikkuhiljaa lisätä haastetta. Niin ja hyvin oli pysyny paikoillaan sen ajan, kun jälkeä tallasin.

PK-jälkeehän innostuin alkaa opettaan viime syksynä, mut si tuli lumet häiritseen. Nyt keväällä jatketaan ja katotaan kauan tätä lajia jaksan. Jos hyvin käy niin reenataan kunnolla, opetellaan myös tottista, suoritetaan BH-koe, käsketään neljä muutakin schapee suorittaan se, anotaan pk-oikeudet takas ja sitten, kokeisiin! Tai sitten ei.

Niin, sit lähettiin mettästä pois kävelytietä takas kotiin päin. Vastaan tulee joku koiransa kaa. Tämä Joku päättää pysähtyä oottaan, että me mentäis ohi. Eipä mennäkkään, mekin pysähdytään si! En ymmärrä miks koiran kaa täytyy pysähtyä odottaan ja kattoon, että toinen pääsee ohi. Jos pysähtyy opettaakseen koiraa ohittaan nätisti niin se on ok. Tai jättikoira, jota ei saa muuten pidettyä. Tosin miks ottaa jättiläisen jos sitä ei osaa kouluttaa, mut ei aina voi onnistua. Tämä tapaus ei kuitenkaan kuulunu kumpaankaan edellä mainittuun kategoriaan, joten minäkin voin hyvillä mielin pysähtyä. Mää pyydän Sakulta kontaktia ja vähän temputan sitä siinä. Ei meillä mikään kiire mihkään oo, nii hyvin voi kattoo kauan pysähtyjällä kestää päsätä liikkeelle. Hyvää reeniähän samalla on tolle, et vaikka koira tulee vastaan voi silti keskittyä muhun. Remmirähjä (melkein entinen) kun on. Pari minuuttia kuluu, kun vastaantulija kattelee ja ihmettelee ja välillä vähän koiraansa tais rapsuttaa. Sit ne meni vihdoin ohi. Eli kyl pysähtelijätkin ilmeisesti pienen ihmettelyn jälkeen kykenee jatkaan matkaa. Tuliskohan sama tyyppi pian taas vastaan nii vois kattoo pysähtyykö vai meneekö suosiolla suoraan ohi. :3

Tällaista meillä tällä kertaa. Huominen onkin lepopäivä. Lauantaina ehkä mätsäriin ja sunnuntaina mätsäriin, jos ei sada kaatamalla.