Tokotreenit #7 ja #8

Tällä ja viime viikolla oli sama kouluttaja.

Viime viikon treeneissä jatkettiin maahanmenotreeniä. Ainut ongelma näissä treeneissä oli se, että ongelmaa ei ollut. Saku meni aina ekasta käskystä maahan. Jokusen kerran vilkas muualle ajatellen varmaan "en nyt oo ihan varma pitääks mun mennä maahan... meen silti, kun aiemminkin pitänyt". Saatiin vinkiks, että jos olis appari palkkailemassa, niin palkka tulis nopeesti. Sitten kun vielä olis joku palkkaamassa.
   Paikalla istumisessa palkkailin välillä, mutta makuussa en. Pysyi kyllä, mutta hieman levoton.
   Muuten sitten harjoiteltiin ruutua ja tunnaria. Ruutu alkaa sujuun kokoajan vaan paremmin ja paremmin. Tunnarissa kyllä toi oikeen, mutta ote kapulasta ja perusasentoon tulo kaipaa paaaljon treeniä. Ja tais Saku vähän maistaakin muita kapuloita...

Eilen kysyin alkuun, miten Sakun seuraamisesta saisi heti hyvää. Koska monesti, varsinkin kokeissa, ensimmäinen seuraaminen (eli koko seuraamiskaavio tai ensimmäiseen vauhdinmuutokseen asti) menee huonosti. Kontakti poissa ja Saku laahustaa perässä. Liikkeestä maahanmenossa ei sit enää mitään ongelmaa ikinä ole. Ja tuntuu, että on ihan sama kuinka hyvässä vireessä Saku on, sama juttu useimmiten silti. Poikkeuksiakin on, koska kyllä Saku osaa seurata. Pitäis tehä paljon kokeenomasia treenejä, mutta askel tai kksi ja palkka. Hmm-m, helpommin sanottu, kun tehty. Ei niitä kokeenomasia ihan joka päivä saa tehtyä, kun liikkurikin ois ihan hyvä olla. Mietin kyllä, että voisko kyse olla joko mun erilaisesta liikkeelle lähöstä / kävelystä / käskystä ? Tai onko vireessä kehään mennessä eroja silloin kun seuraa hyvin verrattuna kun ei? Pitäis varmaan videoida kokeita.
   Sen jälkeen harjoiteltiin luoksarin stoppia. Avoimen stoppi sujuu pääosin hyvin, kun Saku tietää, että pitää pysähtyä puolessa välissä matkaa. Miten oon saanut avoimen luoksarista hyvän, mutta voittajassa ongelma? Ratkaisu on niinkin yksinkertainen, kun avoimessa stoppi on n. 10m päässä musta ja voin heittää herkun yli 10m päähän, eli Sakun taakse. Voittajassa vastaava matka on 20m ja sitä matkaa en noita enää saa heitettyä. Pallon voisi heittää, mutta se on taas oma haaste saada Saku innostuun pallosta. Pysähtymistekniikkaa kouluttajan mukaan pitäis harjoitella paljon. Kyllä sekin varmasti auttaa, mutta luultavasti pitäis jotain muutakin tehdä. Mutta mitä? Ehkä riittävä määrä toistoja opettaa Sakun ennakoimaan samalla tavalla kuin avoimessa?

Ja tosiaan nuorten SM:iin on sen puoltoista viikkoa ja kisataan voittajassa. En tiiä, onko siinä mitään järkeä. Halusin kuitenkin voittajaan, kun toissa vuonna oltiin alossa ja viime vuonna avossa. Ens vuonna, kun ei enää nuorten SM:iin päästä niin pitää mennä "oikeisiin" SM:iin ja niin on myös EVL:n vuoro. Jos nyt ikinä voittajaankaan virallisissa kokeissa päästään...

Sakun mielipide näinkin helteisillä ilmoilla tokoilusta

Onneksi vain möllitoko

Tänään tosiaan oltiin möllitokossa ja AAAAAAARRRRRGH. Ikinä, ei ikinä oo menny tokokoe noin huonosti. Heti kun aloin luottaan ton paikkikseen, niin tietenkin se lähti, jippii.

Kattokaa ny, osaan mää maata paikallani o:)

Seuruun alku oli ihan kammottavaa, tai siis pitihän siinä pysähtyä ja herättää koira, loppu sit menikin hyvin. Lopun onnistumisen takia saatiin säälivitonen. Liikkeestä maahanmenossa jäi istumaan. Luoksarissa eteni laukalla ja pysähtyi hyvin, mutta laukka oli hiiiidas. Laukkaa silti, niin ei sillä niin väliä. Varsinkaan kun miettii muita liikkeitä... Perusasentokin oli vähän vino. Liikkeestä seisominen ainut joka onnistui ja siitä saatiinkin kymppi. Noudossa lähti kapulan perään ennen kun kapula osu maahan. Käskin sit takas viereen ja sen jälkeen meni hyvin, vaikka loppuperusasennossa olikin parannettavaa. Kaukoista myös kymppi, mutta jotenkin kaikki vaihdot oli "mitäänsanomattomia". Kyllä se teki, mutta njääh. Hypystäkin taas nolla. Hyppäs kyllä hyvin, mutta ei istunut ollenkaan. Ekaan istu käskyyn ei reagoinut mitenkään ja tokasta hyppäs takas. Kokonaisvaikutus ysi, koska Sakulla on ikiliikkujahäntä.

Pisteitä yhteensä 97, wuhuu. Kolmas sija huimista kolmesta osanottajasta ja palkinnoks lelu ja suklaata. Ainut hyvä asia koko kokeessa, että ei ollu virallinen...


Pakko vielä kuitenkin hehkuttaa, että kun oltiin sunnuntaina tokoilemassa lähellä olevan koulun kentällä niin Saku meni heti ruutuun ilman apuja! Näki kyllä mihin ruudun kasasin, mutta välissä harjoiteltiin seuraamista ja liikkeestä istumista.

Mä tiiän mihin meen!

On tää kapulasuussa juoksutyyli jotenkin hassu...

Ja perusasento ihan liian takana

Kuvat parin viikon takaisista tokotreenailuista Hakamettässä. Kaikki kuvat ©Noora Kivistö

Tokokoe 15.6.

Taisin luvata, että oisin kirjotellut tästä jo viime viikon puolella, mutta mulla on ollut niin muka-kiireistä elämää. Onhan nukkuminen ja syöminen kiireellistä ja tärkeetä.

Mutta niin, tokokokeesta on jo yli viikko. Toivoin, että oltaisiin oltu viimeistä kertaa avoimessa, mutta toisin kävi. Autot on vaan niin ihania. Tuomarina toimi Tiina Heino.

Ensin oli paikkis. Piilo oli kaukana, mutta mitä vielä, Saku pysyi! Paikkiksesta pisteitä 9, koska Saku siirteli painoa puolelta toiselle. Ei kuitenkaan mennyt lonkka-asentoon. Kyllä se vielä oppii rauhottuunkin, kunhan tulee varmuutta. Mutta määhän alan jo luottaan siihen. Jes!

Seuraaminen oli perus hyvää Saku seuraamista. Juoksuosuudessa meno oli pomppivaa, tai ainakin siltä se vaikutti. Pisteitä 9½. Tuomari ei kuitenkaan kertonut miksi otti puolipistettä pois. Ja oli muuten outo seuruukaavio, ei ollenkaan täyskäännöstä.

Liikkeestä maahanmeno 0. Huoh. Ei siellä ole sitä omaa autoa, usko jo. Eikä se sen nopeemmin tule vaikka tuijottaisit. Kenttä oli vähän niinkuin kuopassa tiehen verrattuna, niin kyynärpäät jäi ylös, kunnes käännyin. Sitten meni maahan asti, mutta myöhästä jo.

Luoksarista seiska. Ei sitä voi keskittyä pysähtymiseen, kun pitää katsoa AUTOJA!

Liikkeestä seis kymppi. Ilmeisesti pysähty hyvin.

Nouto nolla. Olin valmis itkemään viimeistään tässä kohtaa. Miksi, MIKSI?! Saku pysyi paikoillaan, mutta jo toinen liike nollille. Just kun sanoin valmis niin Saku käänsi pään pois, joten ei sille enää mitään voinut. Eihän se sit nähnyt mihin kapulan heitin ja katto mua ihan että mitä sanoit kun käskin noutaa. Ja kenttä oli nurmikenttä, eikä ruoho ollut ihan lyhyttä, niin ei sitä kapulaa voinut löytää...

Kaukot. Saku ilmeisesti huomas, kuinka 'tyytyväinen' olin siihen ja piti hyvin kontaktin ja teki nopeet vaihdot. Kymppi.

Hyppy kymppi myöskin. Ite oisin antanu 9 tai 9½, kun istuminen oli vähän hidas. Ehkä me saatiin säälistä kymppi...

Kokonaisvaikutus ysi, vaikka haukuin Sakua koko kokeen. Heh. Kai Saku ne mun "Voi idiootti porsas koittaisit ny tehä niinkun osaat..." "Huhuu, onko ketään kotonaaaa?!" "Huooono rakki" yms. sanomiset otti vaan kehuina. Okei, kyllä sille jossain kohti sanoin hyväkin. Tuomari vielä sanoi, että meiän tekeminen on parantunut siitä, kun meiät viimeksi näki. Tosin tän tuomarin viimekokeessa Sakun ajatukset olikin ihan jossain muualla. En mää varsinaista kehitystä muussa, kun paikkiksessa oo huomannu.

Yhteensä pisteitä 146, eli kakkostulos ja neljäs sija kuudesta. Me ollaan aina neljänsiä. Murr. Okei, varsinkaan tokokokeissa en siitä sijoituksesta välitä, mutta ei lohdutusta palkinnostakaan. :< Meille ltiin kaikenlisäks merkitty paikkiksesta pisteitä seittemän, mutta saatiin se sitten korjattua.

Tahtoo kokeeseen, kun Saku oikeesti osaa! Huomenna (tänään) on kyllä möllikoe, mutta tahtoo viralliseen. Ei se paljoa lohduta jos mölleistä saadaan 200 pistettä, kun virallisista haetaan syystä tai toisesta kakksotuloksia.

Valon pilkahdus pimeydessä

Perjantai 13. päivä oli ja meni, mutta meidän kohdalla se kesti viikon. Tiistaista tämän viikon maanantaihin. Tiistai ja keskiviikko sit menikin jo ihan hyvin. Liian huonosti kaikki mennyt, jotta olisin edes viitsinyt kirjoittaa.

Aloitetaan tiistaista (9.6.). Agireenit olivat poikkeuksellisesti SDP:llä ja vaarin piti viedä mut ja Saku sinne. Noh, vaari siten ajoi ohi, kun ei kuunnellut mua/sanoin liian myöhään, että käänny niin tuli pieni kiertolenkki. Muuten reenit meni ihan normaalisti.

Keskiviikkona oli tokotreenit a koska porukat ei ollu kotona niin piti mennä bussilla. Muistin koko päivän, että reenit alkais seittemältä. Tai ainakin ajattelin, että pitäis lähtee 18:10 bussilla. Oikeestihan treenit alkaa kuudelta, jonka tajusin siinä 18 yli viis. Eli yllätysyllätys en mitenkään voi ehtiä 17:10 lähtevään bussiin (okei, tossa pysäkillä sen piäis olla 17:14, mut silti). Ajattelin sitten mennä puolen bussilla ja jos juoksisin pysäkilä kentälle voisin ehtiä, tai sit oon vaan pari minuuttia myöhääsä. Mitä vielä, bussi oli vartin myöhässä. Murr.
   Bussimatka sit onneks meni ihan hyvin ja bussissa joku alkoi jutteleen koirista ja eri harrastuksista niiten kaa ja muuta sellasta. Tunnisti myös Sakun schapeks! Tää kanssamatkustaja totes myös, että ei oo ennen tavannu yhtä avoina schapea. Saku kyllä menikin vähän haisteleen, että kukas siinä on ja anto kiltisti silittää, vaikka jossain vaiheessa päättikin, että nyt riitti ja meni pois.
   Itse tokotreenit #6 meni ihan hyvin. Paikkamakuuseen ei ehditty mukaan ja istumiseen kun juostiin suoraan, niin aluksi Saku lähti mun perään. Kun palautin niin pysy loppuajan hyvin. Välissä kävin kerran tai pari palkkaamassa. Muuten harjoiteltiin, että menis maahan nopeesti ja ekasta käskystä. Ruutu (ja luoksarikin) tuntuu  tuottavan ongelmia. Välillä menee loistavasti, mutta välillä ei vaan mitenkään voi mennä ekasta käskystä maahan, nopeudesta puhumattakaan. Neuvoksi saatiin, että lähetän kiertään puuta ja jossain kohtaa käsken maahan. Jos ei mene ekasta käskystä tai on hiiiidas niin sit vaan toteen "hyvä" ja uusiks. Nopeista sitten myös ruokaa palkaks. Toi voi toimia luoksariin mikä pienempi ongelma on, mutta empä usko, että tapaus ruudussa auttaa. Mutta ei sen nopeen maahanmenon harjottelu pahaks ainakaan ole.

Torstaina ja perjantaina ei tainnut tapahtua mitään kummaa. Ei kyllä mitään tehtykään. Perjantai 13. päivä ja hyvin meni, voispa vaan muista päivistä sanoa samaa.

Lauantaina mentiin Teivoon mätsäröimään. Saku oli kovin haukkuvalla tuulella, mutta kehässä tais olla hiljaa. Tuomarina oli ulkomuototuomari Olli Kokkonen. Sanoi, että Sakulla on löysät etuliikkeet, mutta ei se mätsärissä haittaa. Eipä oo muuten virallisissa muistaakseni kukaan ikinä samaa sanonut. Ja Saku oli sitä mieltä, että tuomari ei saa koskea takapäähän ja väisti sit siinä vaiheessa. Kun yritin saada Sakua takas niin tuomari 'hyökkäs' heti tutkimaan niin eihän Saku tietenkään voi tulla... Tällä kertaa sininen nauha ja ei sijoitusta.
   Kehän jälkeen tokoiltiin lähes tyhällä parikkipaikalla. Tokoilusta ei mitään erityistä mainittavaa, mutta Sakun hihnasta on. Jätin sen parkkipaikan reunaan siksi aikaa ja kun lopetettiin niin eipä hihna enää siellä ollut. Sen verran painava hihna + panta oli, että ei tuulikaan niitä voi viedä. Ja kyllä me aika näkyvästi keskellä parkkipaikkaa oltiin, että luulis ettei kukaan epäile hihnan siihen unohtuneen... Vähän ennen yhden auton lähtöä hihna ainakin paikallaan oli ja hetki auton lähdön jälkeen huomasin, että eipä olekaan. Voisiko joku ihan omaksi ilokseen varastaa koiran hihnan? Hyvä, jos Sinulla oli kivaa. Mulla ei. Hihnaa etittiin yli puolituntia, että jo tuuli olisikin sen onnistunut viemään niin kyllä olis löytynyt. Mentiin sitten ettiin uutta hihnaa ensin M&M:stä, ja kun sieltä ei löytynyt niin siirryttiin norsukeskuksen eläintarvike kauppaan ja sieltä löytyi. Kyllä Sakun vanha hihna silti oli hienompi...

Sunnuntaina oltiin tokokokeessa, jossa oli niiiiin ihania autoja. Viikon ainoa valonpilkahdus oli, että Saku pysyi paikallaan. Se siis ihan oikeasti pysyi virallisessa kokeessa paikallaan, reunassa tosin oli, mutta silti! Ja vieressä musta suursnautseri ja matkaa piiloon oli varmaan lähemmäs 40m. Kokeesta kirjottelen myöhemmin tällä viikolla lisää, että tää postaus pysyy kohtuullisen pituisena.

Maanantaina sitten oli tavalliseen tapaan agitreenit, jotka iskä unohti. Kyllä me sit sinne lopulta kutakuinkin ehdittiin. Ja reenit meni pääasiassa hyvin, mutta lopussa Sakua kiinnosti enemmän autot...

Tokotreenit #5

Keskiviikon tokotreenit olivat poikkeuksellisesti Hervannan näyttämöpuistossa, kun Eteläpuistoon ei syystä tai toisesta pääse. Päivän aikana oli aina välillä satanut ja ukkostanut, mutta treenien ajan oli hyvä ilma. Tosin, kun lähdin kentältä kävelemään alkoi ukkonen jyristä ja autoon asti päästyä alkoi melkein heti sataa.

Treeneillä ei ollut varsinaista aihetta, joten treenattiin mitä halusi. Puolessa välissä otettiin paikkis ja kontaktihäiriötreeniä. Paikkiksessa Saku pysyi taas! Ilman palkkaa koko pitkän kaksiminuuttisen. Ja hiljaa. Perusasennon meinasi ennakoida, mutta samalla kun tungin namia suuhun, niin ohjasin takas maahan. Eikä tän kerran kouluttajallakaan ollut muuta sanottavaa, kun että hyvin ja rauhassa pysy. :) Kohtahan voin alkaa luottaa tohon karvamöykkyyn. Kontaktitreeni meni ihan hyvin, oltiin ympyrässä koirat perusasennossa ja niitä häirittiin valekäskyillä yms. Mihkään Saku ei reagoinu.

Omalla vuorollamme treenattiin noudon palautusta ja liikkeestä seis. Kerrankin kun tota liikkeestä seissiä treenaa niin täytyyhän se tehdä hyvin. Eli ei nyt ainakaan mitään ongelmaa. Noudon palautuskin oli yllättävän hyvä. Jäi vaan vähän taakse, mutta osas olla suorassa. Ja toi olento, mies kun on, ei voi ymmärtää, että tuo käskyllä voi tarkottaa, että tule kapula suussa perusasentoon. Tuo -käskyynhän kuuluu Sakun mielestä aina myös kapulan suuhun ottaminen! Höntti. Hyviä treenivinkkejä kuitenkin saatiin ja eiköhän ton saa Sakulle aika nopeastikin opetettua jos nyt vaan saisi aikaseks treenata.

Saku pääsi maanantaina tutustumaan Särkänniemeenkin! Kiitos, kun sinne on ilmainen sisäänpääsy. Pään yli menevä tornado oli pelottava ja vauhtia hiljentävää keinukaruselliakin piti hieman jännittää. Muuten meni hyvin ja jossain kohtaa kun pysähdyttiin niin osas Saku mennä maate oma-aloitteisestikin jopa. Toisaalta seitsemän kilometrin kävely takana niin ihmekös tuo. Takas tultiin ylitäydellä bussilla ja hyvä ettei Sakun häntä jäänyt oven väliin.

Hellepäivät täällä vietettäisiin mieluiten näin :)
(kuva vuodelta x ja y)

Pätevä näyttelykoira

Sunnuntaina 18.5. jatkui lauantaina aloittamani mätsärikausi auringon paistaessa, Sakun leikkiessä lehmää (lue syödessä ruohoa) ja läkähtyessä. Mätsäri oli SRY:n järjestämä Niihaman palveluskoirakentällä.

Saku sai uuden Joseran!
(ja Joserahan on siis Sakun lelun "nimi",
jonka Saku sai pentuna mukaan kasvat-
tajalta, ainoa lelu, mitä Saku omatoimi-
sesti kantaa jonnekin)

Ensin oli JH, jossa osallistujia huimat kaksi. Minä Sakun kanssa ja Nanna Justiinan kanssa. Justiina on siis rodultaan petit brabancon... vaikka viime mätsäripostaukseen olin niin kattovinani, että kirjoitus menee oikein.

Junnuissa taidettiin alkuun mennä yhdessä ympäri. Yksilöarvosteluun menin ekana ja siinä normi seisottamista ja edestakaisin, kolmio ja L. Lopuksi vaihdoimme koiria ja aiemman treenaamisen takia tiedettiin toisten käskyt. Tuomari totesi, että kannattaakin kuunnella mitä muut sanoo koirilleen, että osaa käyttää oikeaa käskyä. Heh. Lopulta tuomari teki ratkaisun ja me Sakun kanssa voitettiin! Kuulemma pitäisi mennä rohkeasti vaan virallisiin... Kyllähän siellä tulee käytyä, mutta huonolla menestyksellä.


Junnukehän jälkeen oli aikapaljon odottelua, kunnes päästiin isojen kehään. Parina meillä oli sk collie. Kehässä meni kaikenkaikkiaan hyvin mitä nyt Saku meinasi läkähtyä. Kovin tasainen pari kuulemma oltiin, mutta meille sininen.

Sinisten kehässä koiria oli aika paljon, varmaan n. 20. Hetki ihmeteltiin, jonka jälkeen tuomari alkoi kättelemään reilun puolet pois. Me jäätiin vielä kehään. Sen jälkeen juostiin ympäri muutama kierros ja taas seistiin. Nyt tuomari kätteli lisää pois, iik. Neljä jäi kehään ja me oltiin joukossa! Neljäs ja kolmas sijoitettiin, jonka jälkeen tuomari tuli miettimään Sakun ja portugeesin eteen kumpi voittaa tänään. Portugeesille meni voitto, mutta eipähän meidän tarvinnut jäädä BIS-kehään juoksemaan.

:O sen häntä heiluu

Läähpuuh

Palkkinnot oli hyvät. Junnuista lelu, herkkuja, rannekello, kaks leffalippua,
5€ lahjakortti M&M:iin, pokaali. Aikuisista samanlainen lelu, herkkuja, ruokaa...
Nämä ainakin.

Suurkiitos Nannalle kuvista! Ja Sakuhan näyttää kuvissa ihan näyttelykoiralta. Ja mihin voisin olla mätsärissä tyytyväinen, vaikka sijoituksia ei olisi tullut, on se että Saku oli yhtä haukahduksen ja uikahduksen sekoitusta lukuunottamatta hiljaa kehässä.