Pelkoja

Aluks aattelin kertoo teille perinteisesti et silloin ja tällöin tehtiin tuota ja tätä. Eilinen lenkin, tokotreenit ja tämän päiväinen ukkonen kuitenkin muutti mielen. Olin kolme viikkoa kielimatkalla ja sen jälkeen Saku on kuin toinen koira. Tai ei, Saku on yhtä epävarma, kun oli alle vuosikkaana, ilman räyhäämistä, mutta ääniherkkyyden kanssa.

Eilen käytiin postista hakemassa viron valionarvotodistus ja ruusuke. Ylitimme tien, jonka jälkeen takaa meni auto. Ehkä tavallista kovaäänisempi, mutta ennen Saku olisi todennäköisesti vain vilkaissut mitä tapahtuu. Tällä kertaa reaktio oli kuitenkin pako.Matkalla kävelimme myös pienen ihmisjoukon (neljä ihmistä) keskeltä. Saku vilkuili hirveän paineistuneen näköisenä puolelta toiselle. Rattaiden tullessa vastaan Saku meni kävelytien toiseen reunaan ohittamaan ja näytti vähän samalta kuin bortsut "paimenkoomassa". Mutta ei Saku niitä mitenkään paimentanut...

Tokoreeneissä pääasiassa oli ihan ilosta menoo, mut välillä oli jotenkin paineistuneen olonen, ei kuitenkaan pahasti. Ihan treenien lopussa alkoi ukkostaan ja sitä Saku pelkäs. Tänään taas ukkosti ja vaikka oltiin sisällä, niin Saku pelkäsi ja kuola valui...

Lyhyesti sanottuna, mitä näiden kolmen viikon aikana on tapahtunut?

Mainostettakoon vielä lopuksi arvontaa, jotta saan enemmän arpoja. ;)

Miksi aina jotain pielessä?

Oonko mää vaan liian pessimisti vai onks mulla ny vaan joku epäonnen kausi? Just vähän aikaa sit valitin epäonnisesta viikosta ja ny voisin taas valittaa kaikesta. Ei ehkä epäonnea, mutta kaikki huonosti. Okei, ei nyt ihan kaikki, hengissä tässä vielä ollaan.

Viime viikon perjantaina Sakulla oli aika kraniosakraaliterapiaan. Mää sitten illalla mietin, että jos herään vähän yheksän jälkeen, niin hyvin ehin tekeen kaikki aamutoimet yms. Siinä sitten aamutoimet tehtynä ja hetken koneella olemisen jälkeen lähin bussipysäkille Sakun kaa. (10:54 bussi oli tossa pysäkillä) Jossain kohtaa bussissa ollessa tajusin, että niin, aika on vasta yheltä. Mitä mää oikein oon ajatellu? Eihän mulla mitenkään mee kahta tuntia päästä Hervantaan... Eli tunnin myöhemmällä bussilla ois pitäny mennä. Ja kaiken lisäks en voi syyttää edes väsymystä, koska laitoin herätyksen illalla, jollon mietin näitä aikatauluja.
   Noh, oltiin Sakun kanssa reilu tunti keskustassa lenkkeilemässä. Otettiin paikkista Aleksanterin koulun pihassa. Neljä minuuttia ja hyvin pysy. Käytiin Eteläpuistossa uimassa. Sitten seikkailtiin vaan jossain ja harjoiteltiin hihnassa kävelyä. Kyllä, mulla on 4,5v koira joka ei osaa kulkee hihnassa kiskomatta. Vaikka yllättävän hyvin meni. Saa muuten kertoa, miten ootte opettanu hihnassa kävelyä? Meillä toi oppiminen on ihme jojoilua. Syynä muut lenkittäjät. Aina kun mää oon vieny useemman kerran hihnassa, niin alkaa mennä paremmaks (mun seurassa lenkkeily tapahtuu yleensä vapaana) ja sit joku muu vie Sakua lenkille ja kappas, ei enää mitään aikasemmin opittua havaittavissa. Tavattiin lenkkeilyn aikana Sakun mielestä pelottava patsas, josta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen, että ei sitä kannata pelätä.
   Lopulta päästiin Hervantaan ja kraniosakraaliterapiaan. Pois lähtiessä ihmiset bussipysäkillä päätti, että mää oon hyvää juttuseuraa. Noh, mikäs siinä. Sakukin sai toimia kaverikoirana, kun sitä rapsuteltiin. Ja se käyttäyty hyvin! Ei yhtään väistäny ketään eikä haukkunu, vaikka yllättäenkin joku sitä rapsutti. Rauhassa oli ja jossain kohtaa vaan käveli pois, kun ei enää kelvannu. Ja oli se aika ihanaa, kun huomasi mummojen selvästi ilahtuvan, kun sai tommosta karvakasaa rapsuttaa.

Lauantaina oltiin rallytokokisoissa. Tuloksena hylätty. Miks joku on keksiny uudistaa sääntöjä niin, että hihnaa ei enää saa jättää lähtöön? Ja vielä enemmän ihmetyttää, että miks kukaan ei lähdössä viittiny mitään mainita. Ei tuomari, ei muut kisaajat. Raaka laji. Okei, säännöissä ehkä kielletään kehän ulkopuolinen avustaminen, mutta eikö tuomari olis voinu sanoo...? Tai sitten miks missään ei oo koostetta muuttuneista säännöistä?

Houkutuksesta tuli -1p PY (puutteellinen yhteistyö). Kontaktin puuttumisesta varmaan. Sakua ei kiinnostanu seurata, eikä sitä kyllä houkutuskaan kiinnostanu. Koko radan ajan kontakti oli aika katkonaista. Kasikyltti (valkovuokko) uusittiin, kun Saku käänty väärin. Ennen radalle menoa se kyllä meni hyvin. Pitäis varmaan joskus noitakin treenata ja vaikka opettaa ihan omat käskytkin niihin... Pujottelusta tuli vielä -6pistettä, uusiminen ja OV (ohjaajavirhe). Uusittiin, koska astuin vahingossa Sakun tassun päälle. Mutta ei tommosta voi pujotella. Juosten. Muutenkin Saku seuraa pujottelut ja spiraalit jalassa kii, hyvä kun ei nojaa, ja sit pitäis vielä juosta. Ohjaajavirhe johtui varmaan siitä, että meinasin unohtaa juosta uusittaessa. Tai sit jostain muusta, jota en tiiä. Vaikka radalla kontakti oli aika huonoa, niin muutenhan se suju hyvin. Ja käytösruudussa Saku oli hiljaa paikallaan! Eikä ollu paljosta kiinni, että ois ollu yksi niistä 95 pisteen tuloksista. Toisaalta, eipähän harmita toi hihnan lähtöön jättö niin paljoa. Lopuksi oltiin vielä tuomarin suosikki. :) Syynä tais olla iloista tekemistä ja jotain muuta, en muista. Ehkä Sakun ikiliikkujahännällä oli vaikutus asiaan. En muistanu enää ees palkintojen jaon jälkeen mitä tuomari oli sanonut, paitsi että uusittiin ihan oikeat kyltit.

Sunnuntaina laiskotti. Nukuin koko päivän. Mökille ois pitäny mennä, mutta jäin nukkuun. Nukuin niin paljon, että noita parin päivän tapahtumiakaan ei viittiny kirjottaa.

Maanantain agireeneissä Saku osas liikkua! Perjantain kraniosakraalista oli selvästi apua. :)

Variskin tuli kattoon treenejä.

Tokotreenit #9 meni huonosti. Metallikapulaa ei voinu noutaa, hyppynoudossa unohti ottaa kapulan, ruutu ei löytyny, (voi)luoksarin eka stoppi oli vähän niin ja näin, paikalla ei pysyny, istu-käsky oli tuntematon... ehkä tää kertoo tarpeeks. Hyvillä mielin siis nuorten SM:iin! Tai sitten ei... Jos sieltä nyt ees tuloksen sais.

Tokotreenit #7 ja #8

Tällä ja viime viikolla oli sama kouluttaja.

Viime viikon treeneissä jatkettiin maahanmenotreeniä. Ainut ongelma näissä treeneissä oli se, että ongelmaa ei ollut. Saku meni aina ekasta käskystä maahan. Jokusen kerran vilkas muualle ajatellen varmaan "en nyt oo ihan varma pitääks mun mennä maahan... meen silti, kun aiemminkin pitänyt". Saatiin vinkiks, että jos olis appari palkkailemassa, niin palkka tulis nopeesti. Sitten kun vielä olis joku palkkaamassa.
   Paikalla istumisessa palkkailin välillä, mutta makuussa en. Pysyi kyllä, mutta hieman levoton.
   Muuten sitten harjoiteltiin ruutua ja tunnaria. Ruutu alkaa sujuun kokoajan vaan paremmin ja paremmin. Tunnarissa kyllä toi oikeen, mutta ote kapulasta ja perusasentoon tulo kaipaa paaaljon treeniä. Ja tais Saku vähän maistaakin muita kapuloita...

Eilen kysyin alkuun, miten Sakun seuraamisesta saisi heti hyvää. Koska monesti, varsinkin kokeissa, ensimmäinen seuraaminen (eli koko seuraamiskaavio tai ensimmäiseen vauhdinmuutokseen asti) menee huonosti. Kontakti poissa ja Saku laahustaa perässä. Liikkeestä maahanmenossa ei sit enää mitään ongelmaa ikinä ole. Ja tuntuu, että on ihan sama kuinka hyvässä vireessä Saku on, sama juttu useimmiten silti. Poikkeuksiakin on, koska kyllä Saku osaa seurata. Pitäis tehä paljon kokeenomasia treenejä, mutta askel tai kksi ja palkka. Hmm-m, helpommin sanottu, kun tehty. Ei niitä kokeenomasia ihan joka päivä saa tehtyä, kun liikkurikin ois ihan hyvä olla. Mietin kyllä, että voisko kyse olla joko mun erilaisesta liikkeelle lähöstä / kävelystä / käskystä ? Tai onko vireessä kehään mennessä eroja silloin kun seuraa hyvin verrattuna kun ei? Pitäis varmaan videoida kokeita.
   Sen jälkeen harjoiteltiin luoksarin stoppia. Avoimen stoppi sujuu pääosin hyvin, kun Saku tietää, että pitää pysähtyä puolessa välissä matkaa. Miten oon saanut avoimen luoksarista hyvän, mutta voittajassa ongelma? Ratkaisu on niinkin yksinkertainen, kun avoimessa stoppi on n. 10m päässä musta ja voin heittää herkun yli 10m päähän, eli Sakun taakse. Voittajassa vastaava matka on 20m ja sitä matkaa en noita enää saa heitettyä. Pallon voisi heittää, mutta se on taas oma haaste saada Saku innostuun pallosta. Pysähtymistekniikkaa kouluttajan mukaan pitäis harjoitella paljon. Kyllä sekin varmasti auttaa, mutta luultavasti pitäis jotain muutakin tehdä. Mutta mitä? Ehkä riittävä määrä toistoja opettaa Sakun ennakoimaan samalla tavalla kuin avoimessa?

Ja tosiaan nuorten SM:iin on sen puoltoista viikkoa ja kisataan voittajassa. En tiiä, onko siinä mitään järkeä. Halusin kuitenkin voittajaan, kun toissa vuonna oltiin alossa ja viime vuonna avossa. Ens vuonna, kun ei enää nuorten SM:iin päästä niin pitää mennä "oikeisiin" SM:iin ja niin on myös EVL:n vuoro. Jos nyt ikinä voittajaankaan virallisissa kokeissa päästään...

Sakun mielipide näinkin helteisillä ilmoilla tokoilusta

Onneksi vain möllitoko

Tänään tosiaan oltiin möllitokossa ja AAAAAAARRRRRGH. Ikinä, ei ikinä oo menny tokokoe noin huonosti. Heti kun aloin luottaan ton paikkikseen, niin tietenkin se lähti, jippii.

Kattokaa ny, osaan mää maata paikallani o:)

Seuruun alku oli ihan kammottavaa, tai siis pitihän siinä pysähtyä ja herättää koira, loppu sit menikin hyvin. Lopun onnistumisen takia saatiin säälivitonen. Liikkeestä maahanmenossa jäi istumaan. Luoksarissa eteni laukalla ja pysähtyi hyvin, mutta laukka oli hiiiidas. Laukkaa silti, niin ei sillä niin väliä. Varsinkaan kun miettii muita liikkeitä... Perusasentokin oli vähän vino. Liikkeestä seisominen ainut joka onnistui ja siitä saatiinkin kymppi. Noudossa lähti kapulan perään ennen kun kapula osu maahan. Käskin sit takas viereen ja sen jälkeen meni hyvin, vaikka loppuperusasennossa olikin parannettavaa. Kaukoista myös kymppi, mutta jotenkin kaikki vaihdot oli "mitäänsanomattomia". Kyllä se teki, mutta njääh. Hypystäkin taas nolla. Hyppäs kyllä hyvin, mutta ei istunut ollenkaan. Ekaan istu käskyyn ei reagoinut mitenkään ja tokasta hyppäs takas. Kokonaisvaikutus ysi, koska Sakulla on ikiliikkujahäntä.

Pisteitä yhteensä 97, wuhuu. Kolmas sija huimista kolmesta osanottajasta ja palkinnoks lelu ja suklaata. Ainut hyvä asia koko kokeessa, että ei ollu virallinen...


Pakko vielä kuitenkin hehkuttaa, että kun oltiin sunnuntaina tokoilemassa lähellä olevan koulun kentällä niin Saku meni heti ruutuun ilman apuja! Näki kyllä mihin ruudun kasasin, mutta välissä harjoiteltiin seuraamista ja liikkeestä istumista.

Mä tiiän mihin meen!

On tää kapulasuussa juoksutyyli jotenkin hassu...

Ja perusasento ihan liian takana

Kuvat parin viikon takaisista tokotreenailuista Hakamettässä. Kaikki kuvat ©Noora Kivistö

Tokokoe 15.6.

Taisin luvata, että oisin kirjotellut tästä jo viime viikon puolella, mutta mulla on ollut niin muka-kiireistä elämää. Onhan nukkuminen ja syöminen kiireellistä ja tärkeetä.

Mutta niin, tokokokeesta on jo yli viikko. Toivoin, että oltaisiin oltu viimeistä kertaa avoimessa, mutta toisin kävi. Autot on vaan niin ihania. Tuomarina toimi Tiina Heino.

Ensin oli paikkis. Piilo oli kaukana, mutta mitä vielä, Saku pysyi! Paikkiksesta pisteitä 9, koska Saku siirteli painoa puolelta toiselle. Ei kuitenkaan mennyt lonkka-asentoon. Kyllä se vielä oppii rauhottuunkin, kunhan tulee varmuutta. Mutta määhän alan jo luottaan siihen. Jes!

Seuraaminen oli perus hyvää Saku seuraamista. Juoksuosuudessa meno oli pomppivaa, tai ainakin siltä se vaikutti. Pisteitä 9½. Tuomari ei kuitenkaan kertonut miksi otti puolipistettä pois. Ja oli muuten outo seuruukaavio, ei ollenkaan täyskäännöstä.

Liikkeestä maahanmeno 0. Huoh. Ei siellä ole sitä omaa autoa, usko jo. Eikä se sen nopeemmin tule vaikka tuijottaisit. Kenttä oli vähän niinkuin kuopassa tiehen verrattuna, niin kyynärpäät jäi ylös, kunnes käännyin. Sitten meni maahan asti, mutta myöhästä jo.

Luoksarista seiska. Ei sitä voi keskittyä pysähtymiseen, kun pitää katsoa AUTOJA!

Liikkeestä seis kymppi. Ilmeisesti pysähty hyvin.

Nouto nolla. Olin valmis itkemään viimeistään tässä kohtaa. Miksi, MIKSI?! Saku pysyi paikoillaan, mutta jo toinen liike nollille. Just kun sanoin valmis niin Saku käänsi pään pois, joten ei sille enää mitään voinut. Eihän se sit nähnyt mihin kapulan heitin ja katto mua ihan että mitä sanoit kun käskin noutaa. Ja kenttä oli nurmikenttä, eikä ruoho ollut ihan lyhyttä, niin ei sitä kapulaa voinut löytää...

Kaukot. Saku ilmeisesti huomas, kuinka 'tyytyväinen' olin siihen ja piti hyvin kontaktin ja teki nopeet vaihdot. Kymppi.

Hyppy kymppi myöskin. Ite oisin antanu 9 tai 9½, kun istuminen oli vähän hidas. Ehkä me saatiin säälistä kymppi...

Kokonaisvaikutus ysi, vaikka haukuin Sakua koko kokeen. Heh. Kai Saku ne mun "Voi idiootti porsas koittaisit ny tehä niinkun osaat..." "Huhuu, onko ketään kotonaaaa?!" "Huooono rakki" yms. sanomiset otti vaan kehuina. Okei, kyllä sille jossain kohti sanoin hyväkin. Tuomari vielä sanoi, että meiän tekeminen on parantunut siitä, kun meiät viimeksi näki. Tosin tän tuomarin viimekokeessa Sakun ajatukset olikin ihan jossain muualla. En mää varsinaista kehitystä muussa, kun paikkiksessa oo huomannu.

Yhteensä pisteitä 146, eli kakkostulos ja neljäs sija kuudesta. Me ollaan aina neljänsiä. Murr. Okei, varsinkaan tokokokeissa en siitä sijoituksesta välitä, mutta ei lohdutusta palkinnostakaan. :< Meille ltiin kaikenlisäks merkitty paikkiksesta pisteitä seittemän, mutta saatiin se sitten korjattua.

Tahtoo kokeeseen, kun Saku oikeesti osaa! Huomenna (tänään) on kyllä möllikoe, mutta tahtoo viralliseen. Ei se paljoa lohduta jos mölleistä saadaan 200 pistettä, kun virallisista haetaan syystä tai toisesta kakksotuloksia.

Valon pilkahdus pimeydessä

Perjantai 13. päivä oli ja meni, mutta meidän kohdalla se kesti viikon. Tiistaista tämän viikon maanantaihin. Tiistai ja keskiviikko sit menikin jo ihan hyvin. Liian huonosti kaikki mennyt, jotta olisin edes viitsinyt kirjoittaa.

Aloitetaan tiistaista (9.6.). Agireenit olivat poikkeuksellisesti SDP:llä ja vaarin piti viedä mut ja Saku sinne. Noh, vaari siten ajoi ohi, kun ei kuunnellut mua/sanoin liian myöhään, että käänny niin tuli pieni kiertolenkki. Muuten reenit meni ihan normaalisti.

Keskiviikkona oli tokotreenit a koska porukat ei ollu kotona niin piti mennä bussilla. Muistin koko päivän, että reenit alkais seittemältä. Tai ainakin ajattelin, että pitäis lähtee 18:10 bussilla. Oikeestihan treenit alkaa kuudelta, jonka tajusin siinä 18 yli viis. Eli yllätysyllätys en mitenkään voi ehtiä 17:10 lähtevään bussiin (okei, tossa pysäkillä sen piäis olla 17:14, mut silti). Ajattelin sitten mennä puolen bussilla ja jos juoksisin pysäkilä kentälle voisin ehtiä, tai sit oon vaan pari minuuttia myöhääsä. Mitä vielä, bussi oli vartin myöhässä. Murr.
   Bussimatka sit onneks meni ihan hyvin ja bussissa joku alkoi jutteleen koirista ja eri harrastuksista niiten kaa ja muuta sellasta. Tunnisti myös Sakun schapeks! Tää kanssamatkustaja totes myös, että ei oo ennen tavannu yhtä avoina schapea. Saku kyllä menikin vähän haisteleen, että kukas siinä on ja anto kiltisti silittää, vaikka jossain vaiheessa päättikin, että nyt riitti ja meni pois.
   Itse tokotreenit #6 meni ihan hyvin. Paikkamakuuseen ei ehditty mukaan ja istumiseen kun juostiin suoraan, niin aluksi Saku lähti mun perään. Kun palautin niin pysy loppuajan hyvin. Välissä kävin kerran tai pari palkkaamassa. Muuten harjoiteltiin, että menis maahan nopeesti ja ekasta käskystä. Ruutu (ja luoksarikin) tuntuu  tuottavan ongelmia. Välillä menee loistavasti, mutta välillä ei vaan mitenkään voi mennä ekasta käskystä maahan, nopeudesta puhumattakaan. Neuvoksi saatiin, että lähetän kiertään puuta ja jossain kohtaa käsken maahan. Jos ei mene ekasta käskystä tai on hiiiidas niin sit vaan toteen "hyvä" ja uusiks. Nopeista sitten myös ruokaa palkaks. Toi voi toimia luoksariin mikä pienempi ongelma on, mutta empä usko, että tapaus ruudussa auttaa. Mutta ei sen nopeen maahanmenon harjottelu pahaks ainakaan ole.

Torstaina ja perjantaina ei tainnut tapahtua mitään kummaa. Ei kyllä mitään tehtykään. Perjantai 13. päivä ja hyvin meni, voispa vaan muista päivistä sanoa samaa.

Lauantaina mentiin Teivoon mätsäröimään. Saku oli kovin haukkuvalla tuulella, mutta kehässä tais olla hiljaa. Tuomarina oli ulkomuototuomari Olli Kokkonen. Sanoi, että Sakulla on löysät etuliikkeet, mutta ei se mätsärissä haittaa. Eipä oo muuten virallisissa muistaakseni kukaan ikinä samaa sanonut. Ja Saku oli sitä mieltä, että tuomari ei saa koskea takapäähän ja väisti sit siinä vaiheessa. Kun yritin saada Sakua takas niin tuomari 'hyökkäs' heti tutkimaan niin eihän Saku tietenkään voi tulla... Tällä kertaa sininen nauha ja ei sijoitusta.
   Kehän jälkeen tokoiltiin lähes tyhällä parikkipaikalla. Tokoilusta ei mitään erityistä mainittavaa, mutta Sakun hihnasta on. Jätin sen parkkipaikan reunaan siksi aikaa ja kun lopetettiin niin eipä hihna enää siellä ollut. Sen verran painava hihna + panta oli, että ei tuulikaan niitä voi viedä. Ja kyllä me aika näkyvästi keskellä parkkipaikkaa oltiin, että luulis ettei kukaan epäile hihnan siihen unohtuneen... Vähän ennen yhden auton lähtöä hihna ainakin paikallaan oli ja hetki auton lähdön jälkeen huomasin, että eipä olekaan. Voisiko joku ihan omaksi ilokseen varastaa koiran hihnan? Hyvä, jos Sinulla oli kivaa. Mulla ei. Hihnaa etittiin yli puolituntia, että jo tuuli olisikin sen onnistunut viemään niin kyllä olis löytynyt. Mentiin sitten ettiin uutta hihnaa ensin M&M:stä, ja kun sieltä ei löytynyt niin siirryttiin norsukeskuksen eläintarvike kauppaan ja sieltä löytyi. Kyllä Sakun vanha hihna silti oli hienompi...

Sunnuntaina oltiin tokokokeessa, jossa oli niiiiin ihania autoja. Viikon ainoa valonpilkahdus oli, että Saku pysyi paikallaan. Se siis ihan oikeasti pysyi virallisessa kokeessa paikallaan, reunassa tosin oli, mutta silti! Ja vieressä musta suursnautseri ja matkaa piiloon oli varmaan lähemmäs 40m. Kokeesta kirjottelen myöhemmin tällä viikolla lisää, että tää postaus pysyy kohtuullisen pituisena.

Maanantaina sitten oli tavalliseen tapaan agitreenit, jotka iskä unohti. Kyllä me sit sinne lopulta kutakuinkin ehdittiin. Ja reenit meni pääasiassa hyvin, mutta lopussa Sakua kiinnosti enemmän autot...

Tokotreenit #5

Keskiviikon tokotreenit olivat poikkeuksellisesti Hervannan näyttämöpuistossa, kun Eteläpuistoon ei syystä tai toisesta pääse. Päivän aikana oli aina välillä satanut ja ukkostanut, mutta treenien ajan oli hyvä ilma. Tosin, kun lähdin kentältä kävelemään alkoi ukkonen jyristä ja autoon asti päästyä alkoi melkein heti sataa.

Treeneillä ei ollut varsinaista aihetta, joten treenattiin mitä halusi. Puolessa välissä otettiin paikkis ja kontaktihäiriötreeniä. Paikkiksessa Saku pysyi taas! Ilman palkkaa koko pitkän kaksiminuuttisen. Ja hiljaa. Perusasennon meinasi ennakoida, mutta samalla kun tungin namia suuhun, niin ohjasin takas maahan. Eikä tän kerran kouluttajallakaan ollut muuta sanottavaa, kun että hyvin ja rauhassa pysy. :) Kohtahan voin alkaa luottaa tohon karvamöykkyyn. Kontaktitreeni meni ihan hyvin, oltiin ympyrässä koirat perusasennossa ja niitä häirittiin valekäskyillä yms. Mihkään Saku ei reagoinu.

Omalla vuorollamme treenattiin noudon palautusta ja liikkeestä seis. Kerrankin kun tota liikkeestä seissiä treenaa niin täytyyhän se tehdä hyvin. Eli ei nyt ainakaan mitään ongelmaa. Noudon palautuskin oli yllättävän hyvä. Jäi vaan vähän taakse, mutta osas olla suorassa. Ja toi olento, mies kun on, ei voi ymmärtää, että tuo käskyllä voi tarkottaa, että tule kapula suussa perusasentoon. Tuo -käskyynhän kuuluu Sakun mielestä aina myös kapulan suuhun ottaminen! Höntti. Hyviä treenivinkkejä kuitenkin saatiin ja eiköhän ton saa Sakulle aika nopeastikin opetettua jos nyt vaan saisi aikaseks treenata.

Saku pääsi maanantaina tutustumaan Särkänniemeenkin! Kiitos, kun sinne on ilmainen sisäänpääsy. Pään yli menevä tornado oli pelottava ja vauhtia hiljentävää keinukaruselliakin piti hieman jännittää. Muuten meni hyvin ja jossain kohtaa kun pysähdyttiin niin osas Saku mennä maate oma-aloitteisestikin jopa. Toisaalta seitsemän kilometrin kävely takana niin ihmekös tuo. Takas tultiin ylitäydellä bussilla ja hyvä ettei Sakun häntä jäänyt oven väliin.

Hellepäivät täällä vietettäisiin mieluiten näin :)
(kuva vuodelta x ja y)

Pätevä näyttelykoira

Sunnuntaina 18.5. jatkui lauantaina aloittamani mätsärikausi auringon paistaessa, Sakun leikkiessä lehmää (lue syödessä ruohoa) ja läkähtyessä. Mätsäri oli SRY:n järjestämä Niihaman palveluskoirakentällä.

Saku sai uuden Joseran!
(ja Joserahan on siis Sakun lelun "nimi",
jonka Saku sai pentuna mukaan kasvat-
tajalta, ainoa lelu, mitä Saku omatoimi-
sesti kantaa jonnekin)

Ensin oli JH, jossa osallistujia huimat kaksi. Minä Sakun kanssa ja Nanna Justiinan kanssa. Justiina on siis rodultaan petit brabancon... vaikka viime mätsäripostaukseen olin niin kattovinani, että kirjoitus menee oikein.

Junnuissa taidettiin alkuun mennä yhdessä ympäri. Yksilöarvosteluun menin ekana ja siinä normi seisottamista ja edestakaisin, kolmio ja L. Lopuksi vaihdoimme koiria ja aiemman treenaamisen takia tiedettiin toisten käskyt. Tuomari totesi, että kannattaakin kuunnella mitä muut sanoo koirilleen, että osaa käyttää oikeaa käskyä. Heh. Lopulta tuomari teki ratkaisun ja me Sakun kanssa voitettiin! Kuulemma pitäisi mennä rohkeasti vaan virallisiin... Kyllähän siellä tulee käytyä, mutta huonolla menestyksellä.


Junnukehän jälkeen oli aikapaljon odottelua, kunnes päästiin isojen kehään. Parina meillä oli sk collie. Kehässä meni kaikenkaikkiaan hyvin mitä nyt Saku meinasi läkähtyä. Kovin tasainen pari kuulemma oltiin, mutta meille sininen.

Sinisten kehässä koiria oli aika paljon, varmaan n. 20. Hetki ihmeteltiin, jonka jälkeen tuomari alkoi kättelemään reilun puolet pois. Me jäätiin vielä kehään. Sen jälkeen juostiin ympäri muutama kierros ja taas seistiin. Nyt tuomari kätteli lisää pois, iik. Neljä jäi kehään ja me oltiin joukossa! Neljäs ja kolmas sijoitettiin, jonka jälkeen tuomari tuli miettimään Sakun ja portugeesin eteen kumpi voittaa tänään. Portugeesille meni voitto, mutta eipähän meidän tarvinnut jäädä BIS-kehään juoksemaan.

:O sen häntä heiluu

Läähpuuh

Palkkinnot oli hyvät. Junnuista lelu, herkkuja, rannekello, kaks leffalippua,
5€ lahjakortti M&M:iin, pokaali. Aikuisista samanlainen lelu, herkkuja, ruokaa...
Nämä ainakin.

Suurkiitos Nannalle kuvista! Ja Sakuhan näyttää kuvissa ihan näyttelykoiralta. Ja mihin voisin olla mätsärissä tyytyväinen, vaikka sijoituksia ei olisi tullut, on se että Saku oli yhtä haukahduksen ja uikahduksen sekoitusta lukuunottamatta hiljaa kehässä.

Tokoilua urakalla

Tokoreenit #3
Treenien teemana oli häiriöt. Ensimmäisellä 'kierroksella' harjoiteltiin kontaktin pitämistä perusasennossa häirittynä. Eipä Sakua juuri häirintä kiinnostanut. Vinkulelun vinguttamisesta ei viitsinyt kertaakaan kääntää päätään. Minun leluja niiin rakastava koirani, eikus. Kontaktin pitämistä ylipäätään pitäis kyllä harjoitella

Toisella kierroksella oli vuorossa häiriö seuraamisessa. Ihan ok meni, mutta jos liikkuri heilutteli liian llähellä lelua, niin siitä Saku paineistui.

Loppuun vielä tietenkin paikkis.


Tokoreenit #4
Teemana oli kisanomainen, tai sitten vaan jotain muuta. Alkuun kokeiltiin miten ruutu sujuisi kokeenomaisesti ja eihän se sujunut. Mun piti käydä näyttämässä missä ruutu on ja sitten sujui. Ruudun jälkeen otettiin voittajaluokan luoksari ja seuruu. Luoksarissa stoppi olis voinut olla nopeampi ja maahanmenoa ennakoi hidastamalla. Seuruu oli loistavaa. Kontakti pysyi ja Saku jaksoi hyvin koko ajan, vaikkei paljoa noin pitkiä seuruita olla tehty. Peruuttamisesta vielä erikseen kehuja. Lopuksi mentiin vielä liikkuroituna liikkeestä maahan ja seis, jotka suju hyvin.

Muiden ollessa koutsin luona me treenattiin hyppynoutoa, joka ei tällä kertaa oikein sujunut. Lopetettiin se sitten onnistuneeseen suoritukseen. Ruutu sen sijaan sujui namialustan kanssa hyvin. Välillä sitten otinkin alustan pois, eikä se Sakua haitannut. Pitäis vaan jaksaa raahata sitä ruutua kentälle...

Loppuun otettiin paikkis. Ensin istuen 2min, jonka aikana taisin palkata kolme kertaa + lopuksi. Välillä olin piilossa ja välillä näkyvillä. Sen jälkeen paikkamakuu 4 minuuttia. Tämänkin aikana palkkasin kolme kertaa. Ensin puolisen minnuuttia näkyvillä, palkka -> pari minuuttia piilossa, palkka -> n. 15s näkyvillä, palkka -> loppuaika piilossa, paljon palkkaa. Hyvin pysyi koko ajan. Mää en ymmärrä miten näillä neljällä treenikerralla on paikkis voinu kehittyä näin paljon.


Möllitoko
Tänään tokomölleiltiin turhankin hyvin. Toisin sanoen, miksei ne ollu viralliset... Saku pysyi paikallaan!!! Mun pätevä pieni tokohurttani. Paikkis oli kymppi. Jonkin verran käänteli päätään sinä aikana, mutta se on ihan sama. Pysyi paikallaan hiljaa! <3 Ja paikkiksen alussakin piti hyvin kontaktia eikä vilkuillut ympärille. Mahtava possu.
   Seuraamisesta 9,5. Pääosin meni hyvin, mutta välillä vilkuili autoja, mikä näkyi etenkin joissain käännöksissä. Ite oisian antanu tästä ehkä kasin tai enintään 8½.
   Maahanmeno kymppi. Tuomari sanoi, että nopea ja hyvä maahanmeno. Kai se sit niin oli.
   Luoksari kymppi! Saku pysähtyi jopa oikeasti hyvin. Joka tosin johtui siitä, että juoksi vähän maltillisemmin. Laukkaa kuitenkin oli koko matka, joten pieni hitaus ei haitannut kun ajatus pysyi kyydissä.
   Seisominen seiska. Ennakoi perusasennon ja käveli muutaman askeleen käskyn jälkeen.
   Nouto kymppi. Muuten ei valittamista, mutta perusasento oli vino.
   Kaukot kymppi. Saku katteli muualle, mutta vaihdot teki hyvin ja nopeasti. Liikkuri tosin ei alkuun tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Luuli/muisti, että koira jätettäisiin istumaan.
   Hyppy, istuminen oli vähän hidas.
   Kokonaisvaikutus kymppi. Ei kuulemma ole mitään, mistä vähentää. Liikkuri vielä lopuksi nauroi mulle tai Sakulle, kun otin Sakun syliin siks aikaa, kun tuomari höpisi jotain, kun hihna jätettiin kehän ulkopuolelle. Pöh.
Lopputulos 191p, kirkkaasti ykköstulos. Vaikka olis ollut selvästi tiukempi tuomari, niin silti tulos olisi ykköstuloksena pysynyt. Olispa vaan ollut nyt ne viralliset. Oli vielä aika selvä voitto, kun tokalla oli pisteitä 157. Kuinka tää on mahollista?

mölli-AVO1 191p sij. 1/5

Meninpä sit paikallapysymisestä innostuneena kysymään onko kahden viikon päästä sunnuntaina kokeessa vielä tilaa.

Jonkin aikaa sit olleista mätsäreistä ja luonnetestistä tulee postausta, kunhan jaksan kirjoittaa.

Huaah

Aina toukokuussa tapahtuu kaikkea koko ajan. Niin paljon, ettei täällä ehdi olla kiroittelemassa. Milloin koiran kanssa jossain, jos ei niin sitten kavereiden. Jos ei sitäkään pitäisi (huomaa konditionaali) lukea kokeisiin. Joten tänne on niiin vaikea kirjoittaa aina yksittäisistä tapahtumista.

Joten, torstain tokokoe. Olin keskiviikkona ihan oikeessa, ei olis pitäny ilmota. Ja arvakkaapa vaan kuka idiootti suunnittelee taas seuraavaa koetta... Vaikka oon tässä miettiny, että seuraava  koe vois olla EuroSchapendoesShowssa vasta, eli 11.8. Siihen mennessä ehtisi ehkä jotain treenatakin. Nuorten SM:t toki olis 6.7. mutta niin myös agirotu. Ja SM koe on kai epävirallinen. Eli voisinko mennä Sakkeuksen kanssa voivoihin siellä ja jatkaa avoimesta?
Mutta niin torstaina tosiaan oltiin Mutalassa tokoilemassa Jaana Talan tuomaroitavana.
   Paikkis nollille. Arvasin. Tiesin. Mutta ei Saku heti mun perään lähteny. Pysy se jopa noin puoli minuuttia. Harkitsin kyllä jättää koko liikkeen väliin, mutta en sitten kuitenkaan. Tuomarilta kun kysyin niin makasi kuulemma aivan rauhassa, mutta mutta, epäilen. Tuomari oli kuitenkin toisessa päässä riviä (vaikka koiria oli vain kolme), niin ei sieltä asti huomaa Sakun levottomuutta. Eikä välttämättä lähempääkään.
   Seuraamisesta kasi, jota ihmettelen. Koira seuras hyvin, hyvät perusasennot, kontakti pysyi koko ajan, paitsi kun Saku aivasti juoksuosuuden alussa. Mutta ei siitä nyt kahta pistettä voi ottaa pois? Tai sit multa jäi vaan jotain huomaamatta.
   Maahanmeno ysi. Pisteen menetyksestä epäilen hitautta. Tuskin kuitenkaan kovin hidas oli. En tiiä.
   Luoksari seiska, vauhtia oli ihan liikaa, joten stoppi oli hidas.
   Seisominen vitonen. Saku jäi ensin seisoon, mutta kun olin kävellyt pari askelta niin istui. Mitä koira oikein teet?
   Nouto ysi. Piste pois vähän huonosta perusasennosta? Vai kapulan vähän huonosta pidosta? Kerran tai kaks korjas hieman otetta.
   Kaukot kymppi. Hyvät, nopeat vaihdot. JES! Mutta inisi vähän. Ilmeisesti tuomari ei kuullut.
   Hyppy ysi. Tiiä sit mistä piste meni. Oisko istunu vähän liian hitaasti, vaikka se ei kyllä hidas ollut?
   Kokonaisvaikutus ysi.
Yhteensä näistä tulee 140 pistettä, eli juuri ja juuri kakkostulos. Sijoitus 4/6. Että ei ihan palkinnoille. "Ihan", puuttu 32 pistettä. Heh.

Perjantai puolestaan vietettiin agikisoissa. Ekalta radalta nolla runsaalla yliajalla, vaikka radalla vauhti tuntu suht nopeelta (Sakuksi). Luulin, että etenemä olis ollu 3,6-3,7 mutta olikin 3,41. Viime viikonlopun kisoissa kun hieman nopeempi etenemä 3,47 tuntu paaaaljon hitaammalta. Mutta ihan kivasti tää rata meni. Tokalta radalta monen mutkan kautta hylky. Keppikulma oli vaikea, josta ensin vitonen ja oma pää sekasin, joten siitä sitten hetken päästä hylky. Loppu puolikas radasta meni kivasti ja ainakin vaikutti ihan vauhdikkaaltakin.

Minun pieni väsynyt hurttimus

Tänään vai eilen, yöllä kun kirottelee, olin mätsärissä junnuilemassa. Saku jäi kotiin nukkumaan. Mulla oli lainassa ihana suomenlapinkoira uros Risu, jolla ikää vasta 9kk. Ihanan iloinen ja ihmisrakas koira. Välillä kehässä meni ihan hyvin, mutta juostessa Risu vähän ihmetteli tai ehkä pelkäskin takana juossutta berniä. Eikä pojan kärsivällisyys riittänyt lopussa paikallaan seisomiseen. Sijoituttiin kolmansiksi viidestä ja palkintona herkkutikku, ruusuke ja naksutin, jossa kosketuskeppi. Tuomari ei kyllä tuntunut tietävän oikein mistään mitään. Ja kun saatiin ruusuke, niin totes jotain  et näköään joku suomen muotovalio -ruusuke. Juu tota hyvä yritys, mutta serti ruusuke se on. Vai mistä lähtien sinivalkonen ruusuke on ollut valioutumisesta?
   Junnukehän jälkeen tuli kokeiltua muutaman hurttimuksen esittämistä. Kahta seropia, toinen musitutti ehkä vähän shiba inua, mutta ei kuitenkaan kyllä. Ei ole kuvia, niin hankala kuvailla. Toinen oli vähän suurempi tapaus, labbista muistuttava musta koiruus, jolta ei intoa puuttunut. Ihanilta ja persoonallisilta vaikuttavia olentoja molemmat. Sitten pääsin tutustumaan kahteen rotupiinkin. ranskanbulldoggiin ja petit barbanconiin. Ranskis Jimi on joskus aiemminkin ollut hihnan päässä, mutta siitäkin jo vuosi aikaa. Justiinaa en ole aiemmin edes tainnut tavatakaan. Joten kuten sujui molempien kanssa, mutta kaukana täydellisyydestä. Ootteko muuten huomannut, että koira vaikuttaa heti jotenkin erilaiselta, kun onkin lyhyt kuono? Hassua.
  Mutta juu, kaikenkaikkiaan oli kiva tavata monta uutta koiruutta ja eipä ihmisistäkään pidä valittaa! :)

Tokotreenit #2

Tänään oli kauden tokat tokoilut. Tällä kertaa oltiin jopa hyvi ajoissa paikalla niin ehdittiin vähän lenkkeilläkin. Samalla kaavalla mentiin kuin viimeksi, eli vapaavalntainen liike aina vuorollaan. Me alotettiin samalla kuin viimeks, eli kehääntulotarkastuksen kautta seuraaminen ja maahanmeno. Jälleen meni maahan. Jee, mutta. Nosti kyynärät vähän ilmaan kun oli käyny ensi maassa ja sit laski takas. Seuraamisen alkukin oli jotain muuta kuin seuraamista. Näihin sit saatiin vinkkejä ja treenattiin.

Maahanmeno: Koira käävelee vierellä ja käsiavustuksella nopeita maahanmenoja. Palkka aina maantasalta, joko käsi maassa tai tiputtaa herkun.
Seuraaminen: Älä lähe niin nopeesti! Anna koiralle aikaa kuulla käsky. Vaikeeta. Ja sitten häiriötreeniä pitäis tehä.

Muuna aikana sitten treenailtiin pari kertaa ruutua, jatkettiin maahanmenoreeniä, nouto tehtiin kerran, hyppynoutoa (etenkin palautuksia), vähän kaukojen vaihtoja, olikohan vielä muuta? Hyppynoudossa oli tapahtunut jo vähän edistystä viime kerrasta. Jotain siellä päänsisällä pikkuhurtalla raksuttaa. Palautuksissa osas hypätä takas, vaikka oli vähän vino, jos enempi, niin tarvi apuja. Nopeeta edistystä. Ruutuun ei aluks osannu juosta suoraa, mutta eipä sitäkään turhan paljoa olla reenattu. Nouto oli vähän laiska, mutta aki ja palautti kuitenkin laukalla. Ja tehtiin se ihan lopussa niin oli koiruus jo väsynykki.

Loppuun tehtiin vielä yhteinen paikkis seuraavan ryhmän kanssa. Jotain epämääräisiä aikoja, ensin istuminen, jossa Saku nousi heti, palautin ja pysy loppuajan, tosin tärisi. Ei kiva. Palkkasin aika lyhyillä väleillä (max 20s) ja piilossa olin ehkä 5-10sekuntia enintään kerralla. Sitten makuu ihan hyvin. Piilossa olin enintään puol minuuttia ja sit palkkaus. Ei noussu kertaakaan ja oli rauhallisempi, kun istumisessa.

Ja miksi, MIKSI me mennään huomenna kokeeseen?! Ei mitään järkee. Kattoo nyt si mitä käy...

Saku tais muute nähä eilen iltalenkillä elämänsä ensimmäisen siilin! Heh. Ensin mää katoin että mikä ihmeen mini-sika sieltä tallustaa vai rottako se on. Mutta siilinpoikanenhan se. Ja Saku aatteli et tostahan vois saada vaikka iltapalan. Paitsi minäpä keskeytin Sakun aikeet karjasemalla "SAKU!" ja sen jälkeen Saku ilmeisesti aatteli et parempi pysyä parin metrin päässä otuksesta vaikka mielenkiintoselta vaikuttaakin. Toisaalta ois ollu hauska tietää mitä Saku ois tehny, jos en ois ryntäystä siilin luo pysäyttäny.

Tais raukka vähän pelästyä meitä :<

Liikaa tapahtumia

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon (ainakin melkein) ja koneella olo ajan oon käyttäny miinaharvana pelaamiseen... älkää ees kysykö. Jotenkirjotan nyt si kerralla kaikesta. Ja aloitetaan ensimmäisestä eli:

Ensimmäiset viralliset rallytokot

Vappunahan tämä laji virallistui ja silloin alkoi meidän virallinen kisaurakin. Ja aiempien 'virallisten' kisojen tulosten pohjalta päästiin alottaan suoraa mestariluokasta. Olikohan Saku jopa ensimmäinen Suomessa virallisesti kisannut schape? Ja tais olla ensimmäinen epävirallisesti virallisesti kisannutkin. Nyt sit vielä ekana valioksikin. ;)

Kisoihin lähdin tosi huonolla fiiliksellä, kisoissa oli sama huono fiili, eikä kisojen jälkeenkään sen paremmin asiat ollut... Kisarata oli suht. helppo, paitsi siellä oli se kirottu merkille lähettämis -kyltti, jota ei olla edelleenkään reenattu. Kerran viime kisoissa tehty ja nyt toisen kerran. Siitä tuli yhteensä -6 pistettä, tvä (epätarkasti suoritettu tehtävä) ja py (puutteellinen yhteistyö). Ihme, ettei väärin suoritettu koko tehtävä, kun oli sen verran omituinen ohjaus ja kesti kauan selviytyä merkille. Sitten radalla oli vielä joku kyltti, joka uusittiin, en muista miks, mutta Saku päätti sit samalla hypätä esteen ja hylätty. Byäähähähää! Käytösruudussa oli edessä seisten joka sujui hyvin ehkä ensimmäiset 10s. Sen jälkeen uikutusta, steppailua ja lopulta istuminen. Ilman hyppyä ois ollu 83 pistettä eli ei mitenkään huonosti, mutta toisaalta ei se olis ollut yksi kolmesta valioutumiseen vaadittavasta tuloksestakaan, joten ei harmita ihan niin paljoa toi hyppy. Valioutumiseenhan tarvitaan siis kolme kertaa vähintään 95 pistettä kahdelta eri tuomarilta.

Tampere KV

lauantai
Lauantaina kisasin JH:ssa. Kisoja oli kaksi, piirinmestaruus ja osari.

Piirinmestaruudessa kisakaverina oli mittelspitz Hani, jolla ikää vasta 22kk. Alkuun tuntui etten osaa kehässä tehdä mitään ja siitä, kun oon viimeks ollut kehässä on ihan liikaa aikaa. Ja häiritsi, että koira oltiin opetettu seisomaan poikittain mun edesssä. Ei siis mennyt mun osalta mitenkään erityisen hyvin, joten ei sijoitusta. Arvostelussa kuitenkin kaikki oli erinomaista ja kommenttina "rauhallista, tasapainoista esittämistä".

Tunnen itteni aika kamalaks, kun luvatta otin tähän tuon kuvan, josta en ees tiiä kenen ottama, enkä muista mistä sen löysin. Pahoitteluni. Ja mulla on joku ongelma tossa juoksemisessa. Ja hihnasta pidän öö jotenki voimakkaasti kii?  ->

Osarissa kisakaverin virkaa toimitti cirneco dell'etna rotuinen Tara. Pakko myöntää, että en muista kuulleeni rodusta ennen. Tämä olento oli varsin ihana ja ahne persoona, joka tosin ei kovin hyvin antanut asetella itseään. Ja vapaasti esitettynätassut oli välillä hyvin välillä ei. Eikä neidin kärsivällisyyskään riittänyt koko aikaa paikalla pysymiseen. Yksilöarvostelussa kun piti mennä kolmio niin maassa oli juuston ja kinkun paloja ja siellä oli myös Taran nenä. Miksen mää tajunnu ottaa sieltä maasta jotain niistä herkuista? Tara kun ois varmaan sen perässä liikkunu hyvin... Mutta joo, arvostelussa yksittäisliikkeet ja seisottaminen erittäin hyvää ja muu erinomaista. Kommenttina vielä "esität koiran rauhallisesti, vaikka se osasikin olla hieman haastava tapaus☺"  Arvostelun lopussa ollut hymynaama jotenkin 'kruunaa' ton haastava tapaus ilmauksen.

sunnuntai
Sunnuntaina oli junnuissa pohjoismaitten voittajaan karsintakilpailu ja Sakun rotukehä. Ensin oli vuorossa junnut. Siinä kisasin tänään Sakun kanssa. Sujui yllättävän hyvin, mitä nyt Sakkeus kerran haukahti. Arvostelussa kaikki erinomaista, ei mitään kommenttia ja ei jatkoon. Möh. Tuntui, että tuomari katto vähän oudoti kun nostin Sakun pöydälle. Mutta kun osa tuomareista arvostelee noi pöydällä. Ja siinä on paljo helpompi näyttää koiran hampaat.

Rotukehässä esiintyminen suju ihan hyvin, tuloksena VAL ERI1 SA PU2 VACACIB.  Uroksista, joita oli paikalla 10(?) vaan neljä sai SA:n, eli ihan tyytyväinen siihen varmaan sit pitää olla. Paras uros kehässä tuomari mietti kauan voittaako Saku vaiko herra Hakkarainen. Saku kyllästy odottamiseen, sano vöyf ja tuomari teki päätöksen. Hakkarainen olkoon paras uros tänään. Murr sanon minä, kun sekin sano muur Sakulle.

Arvostelu: Haar von  sg strucker, sehr konekte Rüdenkopf mit hoch angesetzten Ohr, dunklen Auge, sehr schön getrangere Hals, feste Rücken mit gute Lende, sehr schön Rutenhalting, parallel & sicher in der Bewegung.

Yllötyin, että ymmärsin ton arvostelun lähes kokonaan ja kasvattaja sit tulkkas loput. Ja ihan kun tossa ois ainakin osa adjektiivin päätteistäkin väärin? Okei en ala nyt sene nempää ihmetteeln saksan kielioppeja.

Ja perjantaikin meni oikeesti samassa paikassa, mutta siinä ei ole mitään mainitavaa. Pystytystalkoissa, jossa mun aika kului kehiin tuomarinsihteerien vai kehäsihteerien vai kumpikin hyväksyttävä nimitys? tavaroita lajitellessa ja samaisten henkilöiden pöytiin tuomarin nimi- ja maalappuja kiinnittäessä. Ja tietenkin kahvitauolla! Vaikka kahvia en juokaan...

Aksareenit

Kesäkausi alkoi ja treenit siirtyi pihalle. Ja päiväkin vaihtui maanantaiksi. Kenttä on kamala. Kuoppia. Mitäs vielä. Järvi lähellä. Koira menee uimaan. Koira kierii hiekassa. Koira hyppää syliin. Tää kuvatkoon näitä ja kaikkia kesän tuleviakin reenejä.

Jos nyt jotain näistäkin treeneistä niin rata oli jonkun vuoden minien SM-rata muutaman esteen puutoksella. Melkein onnistuttiin tekeen puhdas rata heti, vaikka ohjaaja ei rataa meinannutkaan muistaa. Eli ohjaus oli varmasti _upeaa_. Yhdestä hypystä piti juosta ohi, koska minä öö en osaa ohjata. Ja varis vei Sakulta kaks herkkua, ku jätin ne namialustalle. Ja tulipa ny mielen et loppujenlopuks sit unhdinkin hakee koko alustan ees pois. Hups. Ja varis repi myös repussa olleesta reiästä herkkuja, tosin epäonnistuneesti.

Tokoreenit

Wihii, päästiin siis tokoryhmään, josta taisin kyllä mainita jo aikaisemminkin. Ryhmä kestää tästä toukokuun alusta syyskuun loppuun ja talvikaudelle pitää hakea erikseen. Eli ainakin viis kuukautta saadaan reenata tokoa ohjatusti, koirahäiriössä ja mikä parasta: joka viikko (toivottavasti) PAIKKISTA!

Ekat reenit oli keskiviikkona, josta onnistuttiin hienosti myöhästymään muutama minuutti. Syytän iskää, mur. Treeneissä sai itse valita mitä liikkeitä reenasi, joihin sitten sai neuvoja ja/tai liikkurointia tarpeen mukaan. Me aloitettiin kokeenomaisesti kehäänmenotarkastuksella, jonka jälkeen seuraaminen ja maahanmeno, koska Sakulla on viimeaikoina ollut joku ongelma seuruukaavion jälkeisessä maahanmenossa. Muttamutta, nyt onnistui. Tämän jälkeen reenattiin hyppynoutoa, jossa todettiin ongelmaks palautukset. Jos kapula ei ole suoraan esteen takana, niin Saku kiertää esteen. Ja tätä siis reenattiin. Loppuun otettiin vielä luoksari liikkuroituna, jossa tosin palkkasin stopin jälkeen. 

Muiden ollessa vuorossa me harjoteltiin lähinnä kaukoja. Välillä  pelkkää i-m, mutta välillä seisominenkin otettiin mukaan. Tähän vielä paaaaaljon reeniä.

Ainiin, näissäkin reeneissä varis vei herkkupussin ja meni syömään sitä muutaman metrin päähän. Käskimpä sit Sakun variksen kimppuun. Varis lähtee pakoon herkkupussi suussa, mut herkut painaa liikaa ja pussi putoaa maahan (ja menee rikki ja herkut leviää ympäriinsä). Mutta herkut pelastettu!

Haaste!

Johon jaksan jopa vastata. Tosin aikaa kului kauan. Mutta välillä netti ei toiminu kunnolla, välillä ei vaan jaksanu ja välillä jotain muuta.

Säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.


11 asiaa itsestäni:
1. Möö on ihana sana, jota käytän liiankin paljon, etenkin kirjoittaessa.
2. Hymiöistä taas :3 on oikein ihastuttava, mutta sitä en niinkään paljoa käytä, ehkä.
3. En tykkää erityisesti haasteista, enkä varsinkaan haastaa ketään, joten en ketään haastakaan.
4. Teen tämän edellisestä lausahduksestani huolimatta.
5. Haluaisin juuri nyt syödä Prisman irtokarkkeja. 
6. Kastoin talviturkin lauantaina.
7. Se oli aiemmin kuin koskaan ennen.
8. Kävin myös tammikuussa uimassa.
9. Se oli myöhemmin kuin koskaan ennen.
10. Olen paras, nero ja ihana. Tai ainakin näitä nimityksiä olen usein kuullut käytettävän itsestäni.
11. Möö :3


Minulta kysytyt kysymykset:
1. Kumman ottaisit itsellesi mieluummin, terrierin vai vinttikoiran?
Terrieri, ehdottomasti. Se soveltuisi paremmin harrastuskoiraksi (agility...) kuin vinttikoira. Ja muutenkin tuntuu, että terrieri sopis mulle paljon paremmin. Afgaaninvinttikoiralla olis kyllä ihana turkki...
2. Oletko käyttänyt koirasi/koiriesi koulutuksessa naksutinta?
En ole.
3. Mitä ruokaa koirasi syö(vät)?
GOLDia. Kyllä, markettiruokaa, mutta sitä porukoitten on helppo raahata kaupasta ja Sakun maha pysyy kunnossa, mikä ei kaikkien ruokien kohdalla todellakaan itsestäänselvyys ole. Herkkuina voi kyllä syödä mitä vaan ja melkeimpä kuinka paljon vaan, eikä mitään seuraa. Ruokakupissa on jotain mystistä...
4. Mitä mieltä olet koirien maahantuonnista?
Sekarotuisia pentutehtaista tulevvia otuksia vai ihan järkeviä tuonteja? Ensimmäisestä voittekin arvata mielipiteen (joka ei todellakaan kannata moista) ja jälkimmäinen taas. Miksi ei toisi? Ensinnäkin jos kasvattamista ajattelee niin hyvä saada uusistakin suvuista. Ja joitakin rotuja ei vain ole Suomessa, ainakaan pentuja ja nyt ei puhuta amerikkalaisten rotukeksinnöistä, vaikka niitäkään täällä ei läheskään kaikkia taida olla.
5. Koska viimeksi olet opettanut koirallesi/koirillesi uuden tempun? Mikä se oli?
Ömm viime viikolla? Vai toissa viikolla? Helmikuussa kuitenkin. Ja "mökkiin" meneminen. Veljelle ostettiin tuoli ja siitä sai hyvän pahvilaatikon, josta tuli Sakulle mökki. :D
6. Kuinka monta tuntia/kilometriä koirasi liikkuvat päivittäin? (Rehellisesti!)
2-10km, keskimäärin ehkä joku 3-6km ja ulkonaoloaikaa tulee tunnista ylöspäin. Yleensä vähintään 2h, mutta osa siitä voi olla lähes paikallaan olemista, kun minä juttelen kavereille... Kesällä Saku on varmaan vähintään 5h pihalla, mutta se on sitten takapihalla varjossa nukkumista, jota tähän ei kyllä taideta laskea. (kesällä lenkkeilyäkin saattaa olla jopa alle tuon 2km lämpimimpinä päivinä) Ja sitten taas näyttelypäivinä lenkkeiltyä ei välttämättä tule paljoa, mutta kyllä siinä ihan hyvin tekemistä/ajateltavaa koiralle on.
7. Minkä rotuista koiraa et ikinä voisi ottaa itsellesi, miksi?
Never say never ;)
8. Minkä rotuinen tulee olemaan seuraava mahdollinen koirasi?
Vanhaenglanninlammaskoira, schapendoes tai romanianpaimenkoira. Lampuri luultavasti, toisaalta schapet on terveempiä... ja sitten on tää romanianpaimenkoira, josta en osaa mitään sanoa. Siinä on vain joain ihmeellistä. Bordercollie, sakemanni ja belggari (groendael tai tervu) varmaan myös mahollisia. Miksei myös partacollie, polski owczarek nizinny, serra de airesinpaimenkoira, katalonianpaimenkoira... Okei, lampuri se varmaan tulee oleen.
9. Voisitko harkita koirallesi/koirillesi jotain uutta harrastusta?
Juu, ja on sitä harkittukin. Ainoa mille sanon ei on suojelu. Ja Sakun kohdalla vepe. Jos olis koira, joka tykkää uida, eikä vain kahlata, niin vepeä voisin harkita.
10. Koska viimeksi hermostuit koirallesi/koirilllesi, miksi?
Liian usein ja jostain turhasta. Joka kyllä osittain varmaan johtu äitistä tai veljestä. En minä muista. Tai sitten se ei osannu käyttäytyä jossain tietyllä tavalla. Tai jotain muuta.
11. Haluaisitko joskus ryhtyä kasvattajaksi?
Öää... onhan sitä välillä tullut mietittyä, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että urokset on paljon kivempia... joka taas tuo ehkä kasvattamiseen ongelman. Ja sit muutenkin hirveen hankalaa kaikki ja möö.


11 kysymystä haastetulle (en ketään haasta, mutta teen silti vielä tämän osion haasteesta :D)
1. Miksi teet tätä haastetta?
2. Lempihymiösi?
3. Onko koira kivempi lemmikki kuin kissa, miksi?
4. Lammas vai aasi lemmikiksi? Tai no kotieläimeksi ehkä paremmin sanottuna...
5. Oletko ikinä käynyt mutakylvyssä?
6. Mietelauseesi?
7. Onko monopoly mielestäsi kiva peli?
8. Haluaisitko miljonääriksi?
9. Juotko usein kaakaota?
10. Minkä väriset villasukat haluaisit?
11. Olivatko nämä kysymykset mielestäsi hämmentäviä?

Tokoilua ja junnuilua

Perjantaina oltiin pitkästä aikaa tokoilemassa Sennin & Hempan sekä Annin & Lolan kanssa. Paikkis sujui melkein hyvin, mutta välillä oli ihan pakko vähän uikuttaa. Tosin aikakin ilman palkkaa oli varmaan max puol minuuttia. Eli en kyllä ilmota ainakaan vielä toukokuun alulle kokeeseen, jos nyt paikaa enää edes sais. Ehkä loppu kuusta tai sit kesäkuussa. Tulipahan tehtyä ratkaisukin, että mennäkkö nuorten toko-SM:iin vai agirotuun: toko odottaa. Agirotuun voin mennä vielä monena vuonna, mutta täysi-ikäisyys odottaa, joten nuorten-SM:t jää pois ohjelmasta. Ja pääseehän sinne agirotuun tänäkin vuonna toisena päivänä!

Mutta sitten tokoiluun takas. Paikkiksen lisäks reenattiin ruutua. Hyvin meni, paitsi kerran tuli väärälle puolelle seuraan. Mutta ruutuun meni, vaikka varis kävikin palkan varastamassa! Paikalla tosiaan oli varas, joka lopulta onnistui yhen herkkupussinkin Sakulta viemään. Murr.

Tunnari meni hmm melkein hyvin. Ensimmäinen tunnari meni hyvin sen jälkeen, kun koiruus tajus mennä ruudun sijaan tunnarikapuloille. Myöhemmin kun tehtiin uusiks niin sit oli ajatus kyllä vähän hukassa. Kyllä se vielä joskus sujuu. Eihän tässä vielä kiirekään ole, kun voittajaluokan korkkaukseenkin on aikaa.

Lisäks reenailtiin jotain rallytokon ja tokon sekotusta. Eli siis rallytokoa, jonka välissä oli muutama jäävä. Tokoilujen jälkeen koirat vaihto uraansa näyttelytähdiksi. Kaikkia esittämistä tuli kokeiltua. Paljon kivempia molemmat esittää, kun Saku. Mulla on ihan tyhmä otus siis. :<

Ja lopuksi (kuten ennen reenejäkin) Saku pääsi uimaan. Tais olla Sakun mielestä paras asia koko reissussa. Eihän kukaan voi tokoilla aurinkoisella kentällä jos varjossakin on yli +15°C.


Tänään oltiin taas samassa paikassa, mutta tällä kertaa reenaamassa JH:ta. Tehtiin ympyröitä ja edestakas ja L ja T ja tulihan sitä kokeiltua auspain ja bichonin esittämistä. Näitten lisäks mukana oli myös chihu ja tietenkin kaikkien handlerit. Auspain kanssa liikuttaminen sujui ihan hyvin, mutta seisomiseen ei tän pojan kärsivällisyys pitkään riittänyt. Bichonin kanssa taas seisottaminen meni paremmin ja liikkuminen oli jotenkin hmm laiskaa. Tai ainakin siltä se vaikutti. Tänäänkin oli varis varastelemassa herkkuja, mutta Sakun herkut pysy tallessa. Ilkeitä lintuja.

Pitääpä taas kohta mennä treenaan kaikkia/joitain lajeja johkin joidenkin kanssa! 

Ja jäättepä nyt ilman kuvia, kun en jaksa niitä Senniltä tai Annilta pyytää, jotka kyllä tais Sakustakin tokoillessa muutaman kuvan ottaa. Kyllä. Olen laiska.

asd

Siitä onkin pitkä aika, kun viimeks tänne oon mitään kirjotellu. Mutta jos totta puhutaan niin ei oikeestaan mitään oo tapahtunu. Ensin joskus hiihtoloman aikaan/ennen sitä Sakun maha oli vaikka kuinka kauan sekasin ja siitä vajaa kuukausi niin alko parin viikon ontuminen. Eikä mikään muukaan oo hyvin menny. Tokokokeessa käytiin joskus ja sieltä ei mitään kummoista tulosta eikä agikisoistakaan. Näistäkin molemmista jo yli kuukausi aikaa...

Okei, jotain positiivistakin, Sakkeus on nyt viron muotovalio ja Tallinna võitja 2014 vai pitäiskö ihan suomeks sanoa Tallinna voittaja. Eipä silläkään reissulla Sakun käyttäytymisessä kehuttavaa oo. Paitsi hotellissa oli hiljaa, eikä syönyt ketään välipalaksi!

Tulipa todettua tän kuvan faceen lisäämisen jälkeen et tausta on kyllä mitä mahtavin... 

Nyt vois taas yrittää alottaa bloggaamisen, kun jotain on tapahtumassakin. Toukokuussa vihdoin jotain. Ja päästään alottaan viikottaiset tokotreenitkin. Wihii! Ja agi tietty jatkuu. Sit pitäis vielä osata päättää ilmotakko johonkin tokokokeeseen vaiko ei. Ja jos kyllä niin minne. Ja mennäkkö 10.5. agikisoihin vai 'koiramaiseen tapahtumapäivään', jossa olis toko- ja agiepikset sekä JH... ja ois lähempänäkin.

Hiljaiseloa

Viimeisen kuukauden ajan ollut kovin hiljaista. Missään ei olla käyty agitreenejä lukuunottamatta. Paitsi kerran Emman & Melin kanssa tokoilemassa. Ja Saku ei osannu tunnaria. Kotona sen jälkeen kyllä osas. Jonkin aikaa sitä ennen ei. Reeniä siis, vaikka vielä ei mitään kiirettä ookkaan.

Tokorintamalle tunnaria lukuunottamatta kuuluu jopa vaihteeks hyvää. Paikkista ollaan harjoiteltu vieraissa paikoissa ja joka kerta mennyt maahan asti ja pysynyt siinä. Aika ollut toistaiseki max 1,5min, mutta eiköhän tosta oo melko helppo pidentää aikaa. Kun ei heti nouse istumaan/lähde perään ja ylipäätään menee maahan.Menimpä sitten ilmoomaan tokokokeeseenkin lauantaille 8.3. Ei ehkä hyvä idea, mutta katotaan mitä käy. Jos vaikka sais sen vikan ykkösen ja sais aikaseks reenata kunnolla voittajankin liikkeitä? =) Niistäkin lähinnä ruutua. Se kun vaatii hirveesti jaksamista raahata tötsät ja nauha kentälle. Nuorten SM:t me kisataan voissa! ja sitä ennen on TK2. (ehkä...)

Ja on jotain muutakin saatu aikaseks, kuin vähän tokoiltu ja ilmottu kokeeseen. Aksa kisoihin ilmottu, eli sunnuntaina kisaamaan. Okei, tää ei oo suuri saavutus. Seuraava koiratanssimusiikki ainakin alustavasti valittu. Vähän suurempi saavutus, mut jos ny viä ohjelman kasais siihen. Muutama liike tosiaan on jo mietittynä... Ja sitten jos en ole vielä maininnu, niin Tallinna Winneriin huhtikuulle ilmottu. Päästään vihdoin ulkomaille näytelmiin! Kyllä se puolentoista vuoden kestäny Viroon lähtemisestä jatkunu puhe autto. Ja ehkä suurin saavutus kaikista; Sakulta on tutkittu silmät ja polvet - terveiksi. Jiihaa!

Halpaa tämä koiraharrastus

Palataampa vielä viimevuoteen.Otin viime vuonna ylös paljonko tähän koiraharrastukseen oikein meni rahaa. Ei ihan halpaa ole, ei. Mutta pappa betalar, joten ei hätää. :D Tuossa alla olevassa kauniissa excel-taulukossa näkyy paljonko rahaa on mennyt mihinkin lajiin ja missäkin kuussa. Reenimaksut puuttuu (agi jonkun 250€ varmaan ja toko 30€). Selvästi eniten rahaa mennyt agikisoihin (epikset ja viralliset samassa). Virallisia startteja kertyikin 38 ja epiksissä 9. JH (tää kohta sisältää junnureenitkin, joihin meni jopa 7€) köyhdytti yllättävän paljon. Musta tuntuu et en missään junnukisoissakaan oikein käyny, muttah kyllä siellä ilmeisesti muutama kerta tuli käytyä. Tänä vuonna pitäis kierrellä paljo eri kisoissa, kun vika vuosi... Ja nyt näyttää pahasti siltä, että vuoden ekat junnukisat tampereella. Lahti viikonlopulle kun oon onnistunu jo hankkiin menoo. :< Ja takas aiheeseen, tokokokeissa käyty turhan monta kertaa tuloksiin nähden... Nyt oon vihdoin onnistunu oleen ilmoomatta mihkään. Eli ennen maaliskuuta ei ainakaan kokeessa käydä. Viimeistään huhtikuussa kyllä varmaan käydään kattomassa miten käy.

Kun tohon taulukkoon vielä lisäis matkakulut, nii kulut nousis kummasti. Ja ruoat... Herkkuihin ei oo menny montaakaan euroo, kun olento on sen verta paljo niitä voittanu. Ja niitä tossa oliskin muutama kilo oottamassa syöjäänsä. Tässä talossahan herkuiks joutuu myös palkintoruokasäkit.

Vuoden ekat agikisat

Vuoden ekoista kisoistakin on jo kohta viikko aikaa (sunnuntaina 12.1. oli), muttah... joko ollu liikaa kiireitä tai sit netti ei oo suostunu yhteistyöhön, joten ei oo tullu kirjoitettua. Enkä enää tän ajan jälkeen muista päivän radoistakaan oikeestaan mitään.

Kisat alkoivat hypärillä. Sakulla oli enemmän vauhtia, kuin osasin odottaa. JES!!! Mutta se sit tuottikin hankaluuksia radalle. Alussa ohjaukset muuttu ehkä vähän erikoisiks, mutta ilman virheitä selvittiin. Eikä ollut ees yliaikaa. Etenemä oli jopa 3,82. Eli toi koiruus kykenee liikkuun, jos sitä huvittaa ja mää osaan ite liikkua.

Seuraavaks oli agirata. Tälle radalle Saku ei yhtä vauhdikkaasti lähteny. Mutkat veeeeeny tosi paljon ja kepeiltäkin saatiin vitonen. Yliaikaakin kerättiin reilusti, mutta siihen vaikutti kyllä toi virhe kepeiltäkin...

Kolmas rata oli myös agirata. Tällä radalla eteneminen oli sellasta perus hyvää. Jos keksisin jotain millä Saku kääntyis paremmin hypyiltä, niin lähtis kyllä aikaa paljon pois. Eli taas kaikki mutkat oli "hieman" pitkiks venyviä. Vaikka onhan Sakun hankala kääntyä nopeesti hypyltä, joka on sen 65cm. Medikorkeuksilla meinaan tää kääntyminen sujuu. Niin ja etenemä oli tällä radalla 3,45.

Maanantaina 13.1. vietettiinkin Sakun synttäreitä. Oli kyllä aika ankeet synttärit, kun raukka ei saanu ainuttakaan lahjaa. :) Eikä 14. päivä olleet nimpparit sen paremmat lahjojen suhteen ollut.

Ja täällä on lunta! Ja kylmä. Koira tykkää, mutta minä en. 

Nokka kohti uutta!

eli tätä vuotta.

Mitä tavoitteita siis tälle vuodelle?

Luonnetesti
Luonnetestiin olisi tarkoitus vihdoin Saku viedä. Paikkakin on jo toukokuulle varattu, joten eiköhän tämä nyt toteudu jos ei ihmeitä tapahdu.

Agility
Hömm... SM-nollien kerääminen ja osallistuminen tän vuoden kisoihin. Sitten nuorten agi SM:iin osallistuminen. Ja rotumestiksiinkin, jos on jossain kohtuullisen matkan päässä. Ja sit jos keräis syksymmällä ens vuotta varten SM-nollista vähintään kolme, joihin mielellään sisältyis tuplanolla. Niin ja agirotuun mennään.

Toko
Kennelliiton nuorten valmennusryhmään hakeminen ja mielellään myös pääseminen. Sitten paikkis kuntoon. Avoimesta luokasta koulari ja voittajan korkkaus. Voittajaan en aseta mitään tulostavoitteita... Ja sitten vielä nuorten SM:iin ja rotumestiksiin osallistuminen.

Näyttelyt
Virossa vierailu ja mielellään sieltä sert ja cacib. Maailmanvoittajassa ja messarissakin pitää ainakin käydä. Niin ja ESS (euro schapendoes show). Ja junior handlerissa vois yrittää useemmankin kerran käydä, kun vika vuosi.

Rallytoko
RTK4 ainakin. Ja jos reenais tätä lajia vähintään kerran viikossa edes pikasesti? Valioksikin olis toi olento kiva saada, mut kattoo sitä sit sen mukaan miten kisoja on. Ainakin yks valioutumiseen vaadittava tulos.

Muuta
Koirien ohitukset vihdoin kuntoon. Ollaan siinä jo paljon edistytty, muttamutta reeniä vielä. Koiratanssikisoissa ehkä voitais käydä. Silmä ja polvitarkit? Niin ja BH:seen reenausta! Ja se suoritetaan sit syksyllä tai 2015.

Eiköhän tässä ollu kaikki. Jos edes osa toteutuisi. Mut mää en osaa tehä mitään ilman liian suuria tavotteita. Ja jos totta puhun nii tokossa on tavotteena evl:ään pääsy, mutta se ei kovin realistinen tavote oo, joten empä sitä tohon laittanu. :D

Katsaus menneeseen vuoteen

Eli siis, mitä meidän piti viime vuonna tehä, ja mitä sitten todellisuudessas saimme aikaan. Katsotaampa. (kursivoidut kohdat vuoden takaisesta blogitekstistäni)

"Tokossa tavotteena koulari avoimesta ja voittajaluokasta ykköstulos. ... Ettei mee pelkäks tulosten tavotteluks niin pitäis osallistua Nuorten SM:iin ja rotumestiksiin. Jos rotumestikset on jossain kohtuullisen matkan päässä. Ja tammikuussa haku kennelliiton nuorille toko-ohjaajille tarkotettuun valmennusryhmään, johon kuuluu vuoden aikana 2 leiriä. ..."

Totatota. Yhtä ykköstulosta vajaaks jäi koulari, joten eipä sitten voittajaluokkaakaan korkattu. Nuorten SM:iin osallistuttiin ja hyvällä menestykselläkin jopa. :) Rotumestaruuksissakin käytiin, vähän huonommalla menestyksellä. Sijoitus kyllä oli hyvä, mutta tulos sitten ei niinkään. Eipä sinne tokovalkkuunkaan haettu, koska iskä kielsi. Ei ton olennon kaa muka voi olla missään yötä... mutta kyllä voi! Se on todistettu.

"Agissa ois tarkotus nousta kolmosiin. Ja osallistua Nuorten SM:iin ja rotumestiksiin, niin kuin tokossakin. Piirinmestaruuteenkin osallistutaan jos noustaan kolmosiin ennen sitä..."

Kaikki toteutettu. JES! Ja hyvin tuloksinkin muut, paitsi Nuorten SM:t. Mutta ei kaikessa voi onnistua.

"Rallytokossa ... vähintään mestariluokan korkkaus. SM:iin voitais osallistua riippuen missä on ja epävirallinen valionarvokin voitais yrittää saada jos kisoja riittää. ..."

Mestariluokkaan noustiin ja SM:iin osallistuttiin. Valionarvoa ei sitten yritettykkään erityisemmin metsästää, eikä edes koulutustunnusta, koska sama juttu ois uusiks ens vuonna lajin virallistumisen myötä.

"Näyttelyitä kierretään sen verta, että saadaan Suomesta se toinen CACIB, ainakin yritetään. Ulkomaille vois eksyä. Ainakin Tallinna Winneriin jos saan luvan lähteä. Ja sieltäkin tietysti tavoitteena CACIB ja valionarvo. ..."

CACIB saatiin ja kolmaskin vahvistuu messarista. Ulkomaille ei vielä tänä vuonna kuitenkaan päästy.

"Junior Handlerissa mahollisimman paljon kisoja, minne vaan pääsen lähteen. :D Yritän tutustua johkin uuteen rotuun (lampuri<3) ja muutenkin oppia esittämään koiruuksia."

Ei kyllä hirveesti tullu kierreltyä, enkä lampuriakaan mistään taikonu hihnanpäähän...

"Koiratanssissa tavotteena saada ALOsta KM, sen korkeempia tavotteita huono asettaa, ku kisojakaan ei hirveesti oo..."

Hahhah, yksissä kisoissa jopa käytiin ja nekin huonolla menestyksellä. Ehkä tää ei ees oo meiän laji.

"Luonnetestiin Sakun aatteli raahata ens vuoden puolella ..."

Kyllä mää kahesta testistä kysyin paikkaa! Mut oli sit täynnä. :(

"Sitten se iänikuinen BH ..."

Ei tullu käytyä, ehkä joskus.

"Silmä- ja polvitarkit jos ens vuonna sais aikaseks? Epäilen, mut sekin kuuluu suunnitelmiin :D"

Eipä näitäkään hoidettu.

Kolmosiin nousu

Nuorten toko-SM