torstai 31. heinäkuuta 2014

Pelkoja

Aluks aattelin kertoo teille perinteisesti et silloin ja tällöin tehtiin tuota ja tätä. Eilinen lenkin, tokotreenit ja tämän päiväinen ukkonen kuitenkin muutti mielen. Olin kolme viikkoa kielimatkalla ja sen jälkeen Saku on kuin toinen koira. Tai ei, Saku on yhtä epävarma, kun oli alle vuosikkaana, ilman räyhäämistä, mutta ääniherkkyyden kanssa.

Eilen käytiin postista hakemassa viron valionarvotodistus ja ruusuke. Ylitimme tien, jonka jälkeen takaa meni auto. Ehkä tavallista kovaäänisempi, mutta ennen Saku olisi todennäköisesti vain vilkaissut mitä tapahtuu. Tällä kertaa reaktio oli kuitenkin pako.Matkalla kävelimme myös pienen ihmisjoukon (neljä ihmistä) keskeltä. Saku vilkuili hirveän paineistuneen näköisenä puolelta toiselle. Rattaiden tullessa vastaan Saku meni kävelytien toiseen reunaan ohittamaan ja näytti vähän samalta kuin bortsut "paimenkoomassa". Mutta ei Saku niitä mitenkään paimentanut...

Tokoreeneissä pääasiassa oli ihan ilosta menoo, mut välillä oli jotenkin paineistuneen olonen, ei kuitenkaan pahasti. Ihan treenien lopussa alkoi ukkostaan ja sitä Saku pelkäs. Tänään taas ukkosti ja vaikka oltiin sisällä, niin Saku pelkäsi ja kuola valui...

Lyhyesti sanottuna, mitä näiden kolmen viikon aikana on tapahtunut?

Mainostettakoon vielä lopuksi arvontaa, jotta saan enemmän arpoja. ;)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Miksi aina jotain pielessä?

Oonko mää vaan liian pessimisti vai onks mulla ny vaan joku epäonnen kausi? Just vähän aikaa sit valitin epäonnisesta viikosta ja ny voisin taas valittaa kaikesta. Ei ehkä epäonnea, mutta kaikki huonosti. Okei, ei nyt ihan kaikki, hengissä tässä vielä ollaan.

Viime viikon perjantaina Sakulla oli aika kraniosakraaliterapiaan. Mää sitten illalla mietin, että jos herään vähän yheksän jälkeen, niin hyvin ehin tekeen kaikki aamutoimet yms. Siinä sitten aamutoimet tehtynä ja hetken koneella olemisen jälkeen lähin bussipysäkille Sakun kaa. (10:54 bussi oli tossa pysäkillä) Jossain kohtaa bussissa ollessa tajusin, että niin, aika on vasta yheltä. Mitä mää oikein oon ajatellu? Eihän mulla mitenkään mee kahta tuntia päästä Hervantaan... Eli tunnin myöhemmällä bussilla ois pitäny mennä. Ja kaiken lisäks en voi syyttää edes väsymystä, koska laitoin herätyksen illalla, jollon mietin näitä aikatauluja.
   Noh, oltiin Sakun kanssa reilu tunti keskustassa lenkkeilemässä. Otettiin paikkista Aleksanterin koulun pihassa. Neljä minuuttia ja hyvin pysy. Käytiin Eteläpuistossa uimassa. Sitten seikkailtiin vaan jossain ja harjoiteltiin hihnassa kävelyä. Kyllä, mulla on 4,5v koira joka ei osaa kulkee hihnassa kiskomatta. Vaikka yllättävän hyvin meni. Saa muuten kertoa, miten ootte opettanu hihnassa kävelyä? Meillä toi oppiminen on ihme jojoilua. Syynä muut lenkittäjät. Aina kun mää oon vieny useemman kerran hihnassa, niin alkaa mennä paremmaks (mun seurassa lenkkeily tapahtuu yleensä vapaana) ja sit joku muu vie Sakua lenkille ja kappas, ei enää mitään aikasemmin opittua havaittavissa. Tavattiin lenkkeilyn aikana Sakun mielestä pelottava patsas, josta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen, että ei sitä kannata pelätä.
   Lopulta päästiin Hervantaan ja kraniosakraaliterapiaan. Pois lähtiessä ihmiset bussipysäkillä päätti, että mää oon hyvää juttuseuraa. Noh, mikäs siinä. Sakukin sai toimia kaverikoirana, kun sitä rapsuteltiin. Ja se käyttäyty hyvin! Ei yhtään väistäny ketään eikä haukkunu, vaikka yllättäenkin joku sitä rapsutti. Rauhassa oli ja jossain kohtaa vaan käveli pois, kun ei enää kelvannu. Ja oli se aika ihanaa, kun huomasi mummojen selvästi ilahtuvan, kun sai tommosta karvakasaa rapsuttaa.

Lauantaina oltiin rallytokokisoissa. Tuloksena hylätty. Miks joku on keksiny uudistaa sääntöjä niin, että hihnaa ei enää saa jättää lähtöön? Ja vielä enemmän ihmetyttää, että miks kukaan ei lähdössä viittiny mitään mainita. Ei tuomari, ei muut kisaajat. Raaka laji. Okei, säännöissä ehkä kielletään kehän ulkopuolinen avustaminen, mutta eikö tuomari olis voinu sanoo...? Tai sitten miks missään ei oo koostetta muuttuneista säännöistä?


Houkutuksesta tuli -1p PY (puutteellinen yhteistyö). Kontaktin puuttumisesta varmaan. Sakua ei kiinnostanu seurata, eikä sitä kyllä houkutuskaan kiinnostanu. Koko radan ajan kontakti oli aika katkonaista. Kasikyltti (valkovuokko) uusittiin, kun Saku käänty väärin. Ennen radalle menoa se kyllä meni hyvin. Pitäis varmaan joskus noitakin treenata ja vaikka opettaa ihan omat käskytkin niihin... Pujottelusta tuli vielä -6pistettä, uusiminen ja OV (ohjaajavirhe). Uusittiin, koska astuin vahingossa Sakun tassun päälle. Mutta ei tommosta voi pujotella. Juosten. Muutenkin Saku seuraa pujottelut ja spiraalit jalassa kii, hyvä kun ei nojaa, ja sit pitäis vielä juosta. Ohjaajavirhe johtui varmaan siitä, että meinasin unohtaa juosta uusittaessa. Tai sit jostain muusta, jota en tiiä. Vaikka radalla kontakti oli aika huonoa, niin muutenhan se suju hyvin. Ja käytösruudussa Saku oli hiljaa paikallaan! Eikä ollu paljosta kiinni, että ois ollu yksi niistä 95 pisteen tuloksista. Toisaalta, eipähän harmita toi hihnan lähtöön jättö niin paljoa. Lopuksi oltiin vielä tuomarin suosikki. :) Syynä tais olla iloista tekemistä ja jotain muuta, en muista. Ehkä Sakun ikiliikkujahännällä oli vaikutus asiaan. En muistanu enää ees palkintojen jaon jälkeen mitä tuomari oli sanonut, paitsi että uusittiin ihan oikeat kyltit.

Sunnuntaina laiskotti. Nukuin koko päivän. Mökille ois pitäny mennä, mutta jäin nukkuun. Nukuin niin paljon, että noita parin päivän tapahtumiakaan ei viittiny kirjottaa.

Maanantain agireeneissä Saku osas liikkua! Perjantain kraniosakraalista oli selvästi apua. :)

Variskin tuli kattoon treenejä.

Tokotreenit #9 meni huonosti. Metallikapulaa ei voinu noutaa, hyppynoudossa unohti ottaa kapulan, ruutu ei löytyny, (voi)luoksarin eka stoppi oli vähän niin ja näin, paikalla ei pysyny, istu-käsky oli tuntematon... ehkä tää kertoo tarpeeks. Hyvillä mielin siis nuorten SM:iin! Tai sitten ei... Jos sieltä nyt ees tuloksen sais.