Tokoilua urakalla

Tokoreenit #3
Treenien teemana oli häiriöt. Ensimmäisellä 'kierroksella' harjoiteltiin kontaktin pitämistä perusasennossa häirittynä. Eipä Sakua juuri häirintä kiinnostanut. Vinkulelun vinguttamisesta ei viitsinyt kertaakaan kääntää päätään. Minun leluja niiin rakastava koirani, eikus. Kontaktin pitämistä ylipäätään pitäis kyllä harjoitella

Toisella kierroksella oli vuorossa häiriö seuraamisessa. Ihan ok meni, mutta jos liikkuri heilutteli liian llähellä lelua, niin siitä Saku paineistui.

Loppuun vielä tietenkin paikkis.


Tokoreenit #4
Teemana oli kisanomainen, tai sitten vaan jotain muuta. Alkuun kokeiltiin miten ruutu sujuisi kokeenomaisesti ja eihän se sujunut. Mun piti käydä näyttämässä missä ruutu on ja sitten sujui. Ruudun jälkeen otettiin voittajaluokan luoksari ja seuruu. Luoksarissa stoppi olis voinut olla nopeampi ja maahanmenoa ennakoi hidastamalla. Seuruu oli loistavaa. Kontakti pysyi ja Saku jaksoi hyvin koko ajan, vaikkei paljoa noin pitkiä seuruita olla tehty. Peruuttamisesta vielä erikseen kehuja. Lopuksi mentiin vielä liikkuroituna liikkeestä maahan ja seis, jotka suju hyvin.

Muiden ollessa koutsin luona me treenattiin hyppynoutoa, joka ei tällä kertaa oikein sujunut. Lopetettiin se sitten onnistuneeseen suoritukseen. Ruutu sen sijaan sujui namialustan kanssa hyvin. Välillä sitten otinkin alustan pois, eikä se Sakua haitannut. Pitäis vaan jaksaa raahata sitä ruutua kentälle...

Loppuun otettiin paikkis. Ensin istuen 2min, jonka aikana taisin palkata kolme kertaa + lopuksi. Välillä olin piilossa ja välillä näkyvillä. Sen jälkeen paikkamakuu 4 minuuttia. Tämänkin aikana palkkasin kolme kertaa. Ensin puolisen minnuuttia näkyvillä, palkka -> pari minuuttia piilossa, palkka -> n. 15s näkyvillä, palkka -> loppuaika piilossa, paljon palkkaa. Hyvin pysyi koko ajan. Mää en ymmärrä miten näillä neljällä treenikerralla on paikkis voinu kehittyä näin paljon.


Möllitoko
Tänään tokomölleiltiin turhankin hyvin. Toisin sanoen, miksei ne ollu viralliset... Saku pysyi paikallaan!!! Mun pätevä pieni tokohurttani. Paikkis oli kymppi. Jonkin verran käänteli päätään sinä aikana, mutta se on ihan sama. Pysyi paikallaan hiljaa! <3 Ja paikkiksen alussakin piti hyvin kontaktia eikä vilkuillut ympärille. Mahtava possu.
   Seuraamisesta 9,5. Pääosin meni hyvin, mutta välillä vilkuili autoja, mikä näkyi etenkin joissain käännöksissä. Ite oisian antanu tästä ehkä kasin tai enintään 8½.
   Maahanmeno kymppi. Tuomari sanoi, että nopea ja hyvä maahanmeno. Kai se sit niin oli.
   Luoksari kymppi! Saku pysähtyi jopa oikeasti hyvin. Joka tosin johtui siitä, että juoksi vähän maltillisemmin. Laukkaa kuitenkin oli koko matka, joten pieni hitaus ei haitannut kun ajatus pysyi kyydissä.
   Seisominen seiska. Ennakoi perusasennon ja käveli muutaman askeleen käskyn jälkeen.
   Nouto kymppi. Muuten ei valittamista, mutta perusasento oli vino.
   Kaukot kymppi. Saku katteli muualle, mutta vaihdot teki hyvin ja nopeasti. Liikkuri tosin ei alkuun tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Luuli/muisti, että koira jätettäisiin istumaan.
   Hyppy, istuminen oli vähän hidas.
   Kokonaisvaikutus kymppi. Ei kuulemma ole mitään, mistä vähentää. Liikkuri vielä lopuksi nauroi mulle tai Sakulle, kun otin Sakun syliin siks aikaa, kun tuomari höpisi jotain, kun hihna jätettiin kehän ulkopuolelle. Pöh.
Lopputulos 191p, kirkkaasti ykköstulos. Vaikka olis ollut selvästi tiukempi tuomari, niin silti tulos olisi ykköstuloksena pysynyt. Olispa vaan ollut nyt ne viralliset. Oli vielä aika selvä voitto, kun tokalla oli pisteitä 157. Kuinka tää on mahollista?

mölli-AVO1 191p sij. 1/5

Meninpä sit paikallapysymisestä innostuneena kysymään onko kahden viikon päästä sunnuntaina kokeessa vielä tilaa.

Jonkin aikaa sit olleista mätsäreistä ja luonnetestistä tulee postausta, kunhan jaksan kirjoittaa.

Huaah

Aina toukokuussa tapahtuu kaikkea koko ajan. Niin paljon, ettei täällä ehdi olla kiroittelemassa. Milloin koiran kanssa jossain, jos ei niin sitten kavereiden. Jos ei sitäkään pitäisi (huomaa konditionaali) lukea kokeisiin. Joten tänne on niiin vaikea kirjoittaa aina yksittäisistä tapahtumista.

Joten, torstain tokokoe. Olin keskiviikkona ihan oikeessa, ei olis pitäny ilmota. Ja arvakkaapa vaan kuka idiootti suunnittelee taas seuraavaa koetta... Vaikka oon tässä miettiny, että seuraava  koe vois olla EuroSchapendoesShowssa vasta, eli 11.8. Siihen mennessä ehtisi ehkä jotain treenatakin. Nuorten SM:t toki olis 6.7. mutta niin myös agirotu. Ja SM koe on kai epävirallinen. Eli voisinko mennä Sakkeuksen kanssa voivoihin siellä ja jatkaa avoimesta?
Mutta niin torstaina tosiaan oltiin Mutalassa tokoilemassa Jaana Talan tuomaroitavana.
   Paikkis nollille. Arvasin. Tiesin. Mutta ei Saku heti mun perään lähteny. Pysy se jopa noin puoli minuuttia. Harkitsin kyllä jättää koko liikkeen väliin, mutta en sitten kuitenkaan. Tuomarilta kun kysyin niin makasi kuulemma aivan rauhassa, mutta mutta, epäilen. Tuomari oli kuitenkin toisessa päässä riviä (vaikka koiria oli vain kolme), niin ei sieltä asti huomaa Sakun levottomuutta. Eikä välttämättä lähempääkään.
   Seuraamisesta kasi, jota ihmettelen. Koira seuras hyvin, hyvät perusasennot, kontakti pysyi koko ajan, paitsi kun Saku aivasti juoksuosuuden alussa. Mutta ei siitä nyt kahta pistettä voi ottaa pois? Tai sit multa jäi vaan jotain huomaamatta.
   Maahanmeno ysi. Pisteen menetyksestä epäilen hitautta. Tuskin kuitenkaan kovin hidas oli. En tiiä.
   Luoksari seiska, vauhtia oli ihan liikaa, joten stoppi oli hidas.
   Seisominen vitonen. Saku jäi ensin seisoon, mutta kun olin kävellyt pari askelta niin istui. Mitä koira oikein teet?
   Nouto ysi. Piste pois vähän huonosta perusasennosta? Vai kapulan vähän huonosta pidosta? Kerran tai kaks korjas hieman otetta.
   Kaukot kymppi. Hyvät, nopeat vaihdot. JES! Mutta inisi vähän. Ilmeisesti tuomari ei kuullut.
   Hyppy ysi. Tiiä sit mistä piste meni. Oisko istunu vähän liian hitaasti, vaikka se ei kyllä hidas ollut?
   Kokonaisvaikutus ysi.
Yhteensä näistä tulee 140 pistettä, eli juuri ja juuri kakkostulos. Sijoitus 4/6. Että ei ihan palkinnoille. "Ihan", puuttu 32 pistettä. Heh.

Perjantai puolestaan vietettiin agikisoissa. Ekalta radalta nolla runsaalla yliajalla, vaikka radalla vauhti tuntu suht nopeelta (Sakuksi). Luulin, että etenemä olis ollu 3,6-3,7 mutta olikin 3,41. Viime viikonlopun kisoissa kun hieman nopeempi etenemä 3,47 tuntu paaaaljon hitaammalta. Mutta ihan kivasti tää rata meni. Tokalta radalta monen mutkan kautta hylky. Keppikulma oli vaikea, josta ensin vitonen ja oma pää sekasin, joten siitä sitten hetken päästä hylky. Loppu puolikas radasta meni kivasti ja ainakin vaikutti ihan vauhdikkaaltakin.

Minun pieni väsynyt hurttimus

Tänään vai eilen, yöllä kun kirottelee, olin mätsärissä junnuilemassa. Saku jäi kotiin nukkumaan. Mulla oli lainassa ihana suomenlapinkoira uros Risu, jolla ikää vasta 9kk. Ihanan iloinen ja ihmisrakas koira. Välillä kehässä meni ihan hyvin, mutta juostessa Risu vähän ihmetteli tai ehkä pelkäskin takana juossutta berniä. Eikä pojan kärsivällisyys riittänyt lopussa paikallaan seisomiseen. Sijoituttiin kolmansiksi viidestä ja palkintona herkkutikku, ruusuke ja naksutin, jossa kosketuskeppi. Tuomari ei kyllä tuntunut tietävän oikein mistään mitään. Ja kun saatiin ruusuke, niin totes jotain  et näköään joku suomen muotovalio -ruusuke. Juu tota hyvä yritys, mutta serti ruusuke se on. Vai mistä lähtien sinivalkonen ruusuke on ollut valioutumisesta?
   Junnukehän jälkeen tuli kokeiltua muutaman hurttimuksen esittämistä. Kahta seropia, toinen musitutti ehkä vähän shiba inua, mutta ei kuitenkaan kyllä. Ei ole kuvia, niin hankala kuvailla. Toinen oli vähän suurempi tapaus, labbista muistuttava musta koiruus, jolta ei intoa puuttunut. Ihanilta ja persoonallisilta vaikuttavia olentoja molemmat. Sitten pääsin tutustumaan kahteen rotupiinkin. ranskanbulldoggiin ja petit barbanconiin. Ranskis Jimi on joskus aiemminkin ollut hihnan päässä, mutta siitäkin jo vuosi aikaa. Justiinaa en ole aiemmin edes tainnut tavatakaan. Joten kuten sujui molempien kanssa, mutta kaukana täydellisyydestä. Ootteko muuten huomannut, että koira vaikuttaa heti jotenkin erilaiselta, kun onkin lyhyt kuono? Hassua.
  Mutta juu, kaikenkaikkiaan oli kiva tavata monta uutta koiruutta ja eipä ihmisistäkään pidä valittaa! :)

Tokotreenit #2

Tänään oli kauden tokat tokoilut. Tällä kertaa oltiin jopa hyvi ajoissa paikalla niin ehdittiin vähän lenkkeilläkin. Samalla kaavalla mentiin kuin viimeksi, eli vapaavalntainen liike aina vuorollaan. Me alotettiin samalla kuin viimeks, eli kehääntulotarkastuksen kautta seuraaminen ja maahanmeno. Jälleen meni maahan. Jee, mutta. Nosti kyynärät vähän ilmaan kun oli käyny ensi maassa ja sit laski takas. Seuraamisen alkukin oli jotain muuta kuin seuraamista. Näihin sit saatiin vinkkejä ja treenattiin.

Maahanmeno: Koira käävelee vierellä ja käsiavustuksella nopeita maahanmenoja. Palkka aina maantasalta, joko käsi maassa tai tiputtaa herkun.
Seuraaminen: Älä lähe niin nopeesti! Anna koiralle aikaa kuulla käsky. Vaikeeta. Ja sitten häiriötreeniä pitäis tehä.

Muuna aikana sitten treenailtiin pari kertaa ruutua, jatkettiin maahanmenoreeniä, nouto tehtiin kerran, hyppynoutoa (etenkin palautuksia), vähän kaukojen vaihtoja, olikohan vielä muuta? Hyppynoudossa oli tapahtunut jo vähän edistystä viime kerrasta. Jotain siellä päänsisällä pikkuhurtalla raksuttaa. Palautuksissa osas hypätä takas, vaikka oli vähän vino, jos enempi, niin tarvi apuja. Nopeeta edistystä. Ruutuun ei aluks osannu juosta suoraa, mutta eipä sitäkään turhan paljoa olla reenattu. Nouto oli vähän laiska, mutta aki ja palautti kuitenkin laukalla. Ja tehtiin se ihan lopussa niin oli koiruus jo väsynykki.

Loppuun tehtiin vielä yhteinen paikkis seuraavan ryhmän kanssa. Jotain epämääräisiä aikoja, ensin istuminen, jossa Saku nousi heti, palautin ja pysy loppuajan, tosin tärisi. Ei kiva. Palkkasin aika lyhyillä väleillä (max 20s) ja piilossa olin ehkä 5-10sekuntia enintään kerralla. Sitten makuu ihan hyvin. Piilossa olin enintään puol minuuttia ja sit palkkaus. Ei noussu kertaakaan ja oli rauhallisempi, kun istumisessa.

Ja miksi, MIKSI me mennään huomenna kokeeseen?! Ei mitään järkee. Kattoo nyt si mitä käy...

Saku tais muute nähä eilen iltalenkillä elämänsä ensimmäisen siilin! Heh. Ensin mää katoin että mikä ihmeen mini-sika sieltä tallustaa vai rottako se on. Mutta siilinpoikanenhan se. Ja Saku aatteli et tostahan vois saada vaikka iltapalan. Paitsi minäpä keskeytin Sakun aikeet karjasemalla "SAKU!" ja sen jälkeen Saku ilmeisesti aatteli et parempi pysyä parin metrin päässä otuksesta vaikka mielenkiintoselta vaikuttaakin. Toisaalta ois ollu hauska tietää mitä Saku ois tehny, jos en ois ryntäystä siilin luo pysäyttäny.

Tais raukka vähän pelästyä meitä :<

Liikaa tapahtumia

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon (ainakin melkein) ja koneella olo ajan oon käyttäny miinaharvana pelaamiseen... älkää ees kysykö. Jotenkirjotan nyt si kerralla kaikesta. Ja aloitetaan ensimmäisestä eli:

Ensimmäiset viralliset rallytokot

Vappunahan tämä laji virallistui ja silloin alkoi meidän virallinen kisaurakin. Ja aiempien 'virallisten' kisojen tulosten pohjalta päästiin alottaan suoraa mestariluokasta. Olikohan Saku jopa ensimmäinen Suomessa virallisesti kisannut schape? Ja tais olla ensimmäinen epävirallisesti virallisesti kisannutkin. Nyt sit vielä ekana valioksikin. ;)

Kisoihin lähdin tosi huonolla fiiliksellä, kisoissa oli sama huono fiili, eikä kisojen jälkeenkään sen paremmin asiat ollut... Kisarata oli suht. helppo, paitsi siellä oli se kirottu merkille lähettämis -kyltti, jota ei olla edelleenkään reenattu. Kerran viime kisoissa tehty ja nyt toisen kerran. Siitä tuli yhteensä -6 pistettä, tvä (epätarkasti suoritettu tehtävä) ja py (puutteellinen yhteistyö). Ihme, ettei väärin suoritettu koko tehtävä, kun oli sen verran omituinen ohjaus ja kesti kauan selviytyä merkille. Sitten radalla oli vielä joku kyltti, joka uusittiin, en muista miks, mutta Saku päätti sit samalla hypätä esteen ja hylätty. Byäähähähää! Käytösruudussa oli edessä seisten joka sujui hyvin ehkä ensimmäiset 10s. Sen jälkeen uikutusta, steppailua ja lopulta istuminen. Ilman hyppyä ois ollu 83 pistettä eli ei mitenkään huonosti, mutta toisaalta ei se olis ollut yksi kolmesta valioutumiseen vaadittavasta tuloksestakaan, joten ei harmita ihan niin paljoa toi hyppy. Valioutumiseenhan tarvitaan siis kolme kertaa vähintään 95 pistettä kahdelta eri tuomarilta.

Tampere KV

lauantai
Lauantaina kisasin JH:ssa. Kisoja oli kaksi, piirinmestaruus ja osari.

Piirinmestaruudessa kisakaverina oli mittelspitz Hani, jolla ikää vasta 22kk. Alkuun tuntui etten osaa kehässä tehdä mitään ja siitä, kun oon viimeks ollut kehässä on ihan liikaa aikaa. Ja häiritsi, että koira oltiin opetettu seisomaan poikittain mun edesssä. Ei siis mennyt mun osalta mitenkään erityisen hyvin, joten ei sijoitusta. Arvostelussa kuitenkin kaikki oli erinomaista ja kommenttina "rauhallista, tasapainoista esittämistä".

Tunnen itteni aika kamalaks, kun luvatta otin tähän tuon kuvan, josta en ees tiiä kenen ottama, enkä muista mistä sen löysin. Pahoitteluni. Ja mulla on joku ongelma tossa juoksemisessa. Ja hihnasta pidän öö jotenki voimakkaasti kii?  ->

Osarissa kisakaverin virkaa toimitti cirneco dell'etna rotuinen Tara. Pakko myöntää, että en muista kuulleeni rodusta ennen. Tämä olento oli varsin ihana ja ahne persoona, joka tosin ei kovin hyvin antanut asetella itseään. Ja vapaasti esitettynätassut oli välillä hyvin välillä ei. Eikä neidin kärsivällisyyskään riittänyt koko aikaa paikalla pysymiseen. Yksilöarvostelussa kun piti mennä kolmio niin maassa oli juuston ja kinkun paloja ja siellä oli myös Taran nenä. Miksen mää tajunnu ottaa sieltä maasta jotain niistä herkuista? Tara kun ois varmaan sen perässä liikkunu hyvin... Mutta joo, arvostelussa yksittäisliikkeet ja seisottaminen erittäin hyvää ja muu erinomaista. Kommenttina vielä "esität koiran rauhallisesti, vaikka se osasikin olla hieman haastava tapaus☺"  Arvostelun lopussa ollut hymynaama jotenkin 'kruunaa' ton haastava tapaus ilmauksen.

sunnuntai
Sunnuntaina oli junnuissa pohjoismaitten voittajaan karsintakilpailu ja Sakun rotukehä. Ensin oli vuorossa junnut. Siinä kisasin tänään Sakun kanssa. Sujui yllättävän hyvin, mitä nyt Sakkeus kerran haukahti. Arvostelussa kaikki erinomaista, ei mitään kommenttia ja ei jatkoon. Möh. Tuntui, että tuomari katto vähän oudoti kun nostin Sakun pöydälle. Mutta kun osa tuomareista arvostelee noi pöydällä. Ja siinä on paljo helpompi näyttää koiran hampaat.

Rotukehässä esiintyminen suju ihan hyvin, tuloksena VAL ERI1 SA PU2 VACACIB.  Uroksista, joita oli paikalla 10(?) vaan neljä sai SA:n, eli ihan tyytyväinen siihen varmaan sit pitää olla. Paras uros kehässä tuomari mietti kauan voittaako Saku vaiko herra Hakkarainen. Saku kyllästy odottamiseen, sano vöyf ja tuomari teki päätöksen. Hakkarainen olkoon paras uros tänään. Murr sanon minä, kun sekin sano muur Sakulle.

Arvostelu: Haar von  sg strucker, sehr konekte Rüdenkopf mit hoch angesetzten Ohr, dunklen Auge, sehr schön getrangere Hals, feste Rücken mit gute Lende, sehr schön Rutenhalting, parallel & sicher in der Bewegung.

Yllötyin, että ymmärsin ton arvostelun lähes kokonaan ja kasvattaja sit tulkkas loput. Ja ihan kun tossa ois ainakin osa adjektiivin päätteistäkin väärin? Okei en ala nyt sene nempää ihmetteeln saksan kielioppeja.

Ja perjantaikin meni oikeesti samassa paikassa, mutta siinä ei ole mitään mainitavaa. Pystytystalkoissa, jossa mun aika kului kehiin tuomarinsihteerien vai kehäsihteerien vai kumpikin hyväksyttävä nimitys? tavaroita lajitellessa ja samaisten henkilöiden pöytiin tuomarin nimi- ja maalappuja kiinnittäessä. Ja tietenkin kahvitauolla! Vaikka kahvia en juokaan...

Aksareenit

Kesäkausi alkoi ja treenit siirtyi pihalle. Ja päiväkin vaihtui maanantaiksi. Kenttä on kamala. Kuoppia. Mitäs vielä. Järvi lähellä. Koira menee uimaan. Koira kierii hiekassa. Koira hyppää syliin. Tää kuvatkoon näitä ja kaikkia kesän tuleviakin reenejä.

Jos nyt jotain näistäkin treeneistä niin rata oli jonkun vuoden minien SM-rata muutaman esteen puutoksella. Melkein onnistuttiin tekeen puhdas rata heti, vaikka ohjaaja ei rataa meinannutkaan muistaa. Eli ohjaus oli varmasti _upeaa_. Yhdestä hypystä piti juosta ohi, koska minä öö en osaa ohjata. Ja varis vei Sakulta kaks herkkua, ku jätin ne namialustalle. Ja tulipa ny mielen et loppujenlopuks sit unhdinkin hakee koko alustan ees pois. Hups. Ja varis repi myös repussa olleesta reiästä herkkuja, tosin epäonnistuneesti.

Tokoreenit

Wihii, päästiin siis tokoryhmään, josta taisin kyllä mainita jo aikaisemminkin. Ryhmä kestää tästä toukokuun alusta syyskuun loppuun ja talvikaudelle pitää hakea erikseen. Eli ainakin viis kuukautta saadaan reenata tokoa ohjatusti, koirahäiriössä ja mikä parasta: joka viikko (toivottavasti) PAIKKISTA!

Ekat reenit oli keskiviikkona, josta onnistuttiin hienosti myöhästymään muutama minuutti. Syytän iskää, mur. Treeneissä sai itse valita mitä liikkeitä reenasi, joihin sitten sai neuvoja ja/tai liikkurointia tarpeen mukaan. Me aloitettiin kokeenomaisesti kehäänmenotarkastuksella, jonka jälkeen seuraaminen ja maahanmeno, koska Sakulla on viimeaikoina ollut joku ongelma seuruukaavion jälkeisessä maahanmenossa. Muttamutta, nyt onnistui. Tämän jälkeen reenattiin hyppynoutoa, jossa todettiin ongelmaks palautukset. Jos kapula ei ole suoraan esteen takana, niin Saku kiertää esteen. Ja tätä siis reenattiin. Loppuun otettiin vielä luoksari liikkuroituna, jossa tosin palkkasin stopin jälkeen. 

Muiden ollessa vuorossa me harjoteltiin lähinnä kaukoja. Välillä  pelkkää i-m, mutta välillä seisominenkin otettiin mukaan. Tähän vielä paaaaaljon reeniä.

Ainiin, näissäkin reeneissä varis vei herkkupussin ja meni syömään sitä muutaman metrin päähän. Käskimpä sit Sakun variksen kimppuun. Varis lähtee pakoon herkkupussi suussa, mut herkut painaa liikaa ja pussi putoaa maahan (ja menee rikki ja herkut leviää ympäriinsä). Mutta herkut pelastettu!