Taisin luvata, että oisin kirjotellut tästä jo viime viikon puolella, mutta mulla on ollut niin muka-kiireistä elämää. Onhan nukkuminen ja syöminen kiireellistä ja tärkeetä.
Mutta niin, tokokokeesta on jo yli viikko. Toivoin, että oltaisiin oltu viimeistä kertaa avoimessa, mutta toisin kävi. Autot on vaan niin ihania. Tuomarina toimi Tiina Heino.
Ensin oli paikkis. Piilo oli kaukana, mutta mitä vielä, Saku pysyi! Paikkiksesta pisteitä 9, koska Saku siirteli painoa puolelta toiselle. Ei kuitenkaan mennyt lonkka-asentoon. Kyllä se vielä oppii rauhottuunkin, kunhan tulee varmuutta. Mutta määhän alan jo luottaan siihen. Jes!
Seuraaminen oli perus hyvää Saku seuraamista. Juoksuosuudessa meno oli pomppivaa, tai ainakin siltä se vaikutti. Pisteitä 9½. Tuomari ei kuitenkaan kertonut miksi otti puolipistettä pois. Ja oli muuten outo seuruukaavio, ei ollenkaan täyskäännöstä.
Liikkeestä maahanmeno 0. Huoh. Ei siellä ole sitä omaa autoa, usko jo. Eikä se sen nopeemmin tule vaikka tuijottaisit. Kenttä oli vähän niinkuin kuopassa tiehen verrattuna, niin kyynärpäät jäi ylös, kunnes käännyin. Sitten meni maahan asti, mutta myöhästä jo.
Luoksarista seiska. Ei sitä voi keskittyä pysähtymiseen, kun pitää katsoa AUTOJA!
Liikkeestä seis kymppi. Ilmeisesti pysähty hyvin.
Nouto nolla. Olin valmis itkemään viimeistään tässä kohtaa. Miksi, MIKSI?! Saku pysyi paikoillaan, mutta jo toinen liike nollille. Just kun sanoin valmis niin Saku käänsi pään pois, joten ei sille enää mitään voinut. Eihän se sit nähnyt mihin kapulan heitin ja katto mua ihan että mitä sanoit kun käskin noutaa. Ja kenttä oli nurmikenttä, eikä ruoho ollut ihan lyhyttä, niin ei sitä kapulaa voinut löytää...
Kaukot. Saku ilmeisesti huomas, kuinka 'tyytyväinen' olin siihen ja piti hyvin kontaktin ja teki nopeet vaihdot. Kymppi.
Hyppy kymppi myöskin. Ite oisin antanu 9 tai 9½, kun istuminen oli vähän hidas. Ehkä me saatiin säälistä kymppi...
Kokonaisvaikutus ysi, vaikka haukuin Sakua koko kokeen. Heh. Kai Saku ne mun "Voi idiootti porsas koittaisit ny tehä niinkun osaat..." "Huhuu, onko ketään kotonaaaa?!" "Huooono rakki" yms. sanomiset otti vaan kehuina. Okei, kyllä sille jossain kohti sanoin hyväkin. Tuomari vielä sanoi, että meiän tekeminen on parantunut siitä, kun meiät viimeksi näki. Tosin tän tuomarin viimekokeessa Sakun ajatukset olikin ihan jossain muualla. En mää varsinaista kehitystä muussa, kun paikkiksessa oo huomannu.
Yhteensä pisteitä 146, eli kakkostulos ja neljäs sija kuudesta. Me ollaan aina neljänsiä. Murr. Okei, varsinkaan tokokokeissa en siitä sijoituksesta välitä, mutta ei lohdutusta palkinnostakaan. :< Meille ltiin kaikenlisäks merkitty paikkiksesta pisteitä seittemän, mutta saatiin se sitten korjattua.
Tahtoo kokeeseen, kun Saku oikeesti osaa! Huomenna (tänään) on kyllä möllikoe, mutta tahtoo viralliseen. Ei se paljoa lohduta jos mölleistä saadaan 200 pistettä, kun virallisista haetaan syystä tai toisesta kakksotuloksia.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
perjantai 20. kesäkuuta 2014
Valon pilkahdus pimeydessä
Perjantai 13. päivä oli ja meni, mutta meidän kohdalla se kesti viikon. Tiistaista tämän viikon maanantaihin. Tiistai ja keskiviikko sit menikin jo ihan hyvin. Liian huonosti kaikki mennyt, jotta olisin edes viitsinyt kirjoittaa.
Aloitetaan tiistaista (9.6.). Agireenit olivat poikkeuksellisesti SDP:llä ja vaarin piti viedä mut ja Saku sinne. Noh, vaari siten ajoi ohi, kun ei kuunnellut mua/sanoin liian myöhään, että käänny niin tuli pieni kiertolenkki. Muuten reenit meni ihan normaalisti.
Keskiviikkona oli tokotreenit a koska porukat ei ollu kotona niin piti mennä bussilla. Muistin koko päivän, että reenit alkais seittemältä. Tai ainakin ajattelin, että pitäis lähtee 18:10 bussilla. Oikeestihan treenit alkaa kuudelta, jonka tajusin siinä 18 yli viis. Eli yllätysyllätys en mitenkään voi ehtiä 17:10 lähtevään bussiin (okei, tossa pysäkillä sen piäis olla 17:14, mut silti). Ajattelin sitten mennä puolen bussilla ja jos juoksisin pysäkilä kentälle voisin ehtiä, tai sit oon vaan pari minuuttia myöhääsä. Mitä vielä, bussi oli vartin myöhässä. Murr.
Bussimatka sit onneks meni ihan hyvin ja bussissa joku alkoi jutteleen koirista ja eri harrastuksista niiten kaa ja muuta sellasta. Tunnisti myös Sakun schapeks! Tää kanssamatkustaja totes myös, että ei oo ennen tavannu yhtä avoina schapea. Saku kyllä menikin vähän haisteleen, että kukas siinä on ja anto kiltisti silittää, vaikka jossain vaiheessa päättikin, että nyt riitti ja meni pois.
Itse tokotreenit #6 meni ihan hyvin. Paikkamakuuseen ei ehditty mukaan ja istumiseen kun juostiin suoraan, niin aluksi Saku lähti mun perään. Kun palautin niin pysy loppuajan hyvin. Välissä kävin kerran tai pari palkkaamassa. Muuten harjoiteltiin, että menis maahan nopeesti ja ekasta käskystä. Ruutu (ja luoksarikin) tuntuu tuottavan ongelmia. Välillä menee loistavasti, mutta välillä ei vaan mitenkään voi mennä ekasta käskystä maahan, nopeudesta puhumattakaan. Neuvoksi saatiin, että lähetän kiertään puuta ja jossain kohtaa käsken maahan. Jos ei mene ekasta käskystä tai on hiiiidas niin sit vaan toteen "hyvä" ja uusiks. Nopeista sitten myös ruokaa palkaks. Toi voi toimia luoksariin mikä pienempi ongelma on, mutta empä usko, että tapaus ruudussa auttaa. Mutta ei sen nopeen maahanmenon harjottelu pahaks ainakaan ole.
Torstaina ja perjantaina ei tainnut tapahtua mitään kummaa. Ei kyllä mitään tehtykään. Perjantai 13. päivä ja hyvin meni, voispa vaan muista päivistä sanoa samaa.
Lauantaina mentiin Teivoon mätsäröimään. Saku oli kovin haukkuvalla tuulella, mutta kehässä tais olla hiljaa. Tuomarina oli ulkomuototuomari Olli Kokkonen. Sanoi, että Sakulla on löysät etuliikkeet, mutta ei se mätsärissä haittaa. Eipä oo muuten virallisissa muistaakseni kukaan ikinä samaa sanonut. Ja Saku oli sitä mieltä, että tuomari ei saa koskea takapäähän ja väisti sit siinä vaiheessa. Kun yritin saada Sakua takas niin tuomari 'hyökkäs' heti tutkimaan niin eihän Saku tietenkään voi tulla... Tällä kertaa sininen nauha ja ei sijoitusta.
Kehän jälkeen tokoiltiin lähes tyhällä parikkipaikalla. Tokoilusta ei mitään erityistä mainittavaa, mutta Sakun hihnasta on. Jätin sen parkkipaikan reunaan siksi aikaa ja kun lopetettiin niin eipä hihna enää siellä ollut. Sen verran painava hihna + panta oli, että ei tuulikaan niitä voi viedä. Ja kyllä me aika näkyvästi keskellä parkkipaikkaa oltiin, että luulis ettei kukaan epäile hihnan siihen unohtuneen... Vähän ennen yhden auton lähtöä hihna ainakin paikallaan oli ja hetki auton lähdön jälkeen huomasin, että eipä olekaan. Voisiko joku ihan omaksi ilokseen varastaa koiran hihnan? Hyvä, jos Sinulla oli kivaa. Mulla ei. Hihnaa etittiin yli puolituntia, että jo tuuli olisikin sen onnistunut viemään niin kyllä olis löytynyt. Mentiin sitten ettiin uutta hihnaa ensin M&M:stä, ja kun sieltä ei löytynyt niin siirryttiin norsukeskuksen eläintarvike kauppaan ja sieltä löytyi. Kyllä Sakun vanha hihna silti oli hienompi...
Sunnuntaina oltiin tokokokeessa, jossa oli niiiiin ihania autoja. Viikon ainoa valonpilkahdus oli, että Saku pysyi paikallaan. Se siis ihan oikeasti pysyi virallisessa kokeessa paikallaan, reunassa tosin oli, mutta silti! Ja vieressä musta suursnautseri ja matkaa piiloon oli varmaan lähemmäs 40m. Kokeesta kirjottelen myöhemmin tällä viikolla lisää, että tää postaus pysyy kohtuullisen pituisena.
Maanantaina sitten oli tavalliseen tapaan agitreenit, jotka iskä unohti. Kyllä me sit sinne lopulta kutakuinkin ehdittiin. Ja reenit meni pääasiassa hyvin, mutta lopussa Sakua kiinnosti enemmän autot...
Aloitetaan tiistaista (9.6.). Agireenit olivat poikkeuksellisesti SDP:llä ja vaarin piti viedä mut ja Saku sinne. Noh, vaari siten ajoi ohi, kun ei kuunnellut mua/sanoin liian myöhään, että käänny niin tuli pieni kiertolenkki. Muuten reenit meni ihan normaalisti.
Keskiviikkona oli tokotreenit a koska porukat ei ollu kotona niin piti mennä bussilla. Muistin koko päivän, että reenit alkais seittemältä. Tai ainakin ajattelin, että pitäis lähtee 18:10 bussilla. Oikeestihan treenit alkaa kuudelta, jonka tajusin siinä 18 yli viis. Eli yllätysyllätys en mitenkään voi ehtiä 17:10 lähtevään bussiin (okei, tossa pysäkillä sen piäis olla 17:14, mut silti). Ajattelin sitten mennä puolen bussilla ja jos juoksisin pysäkilä kentälle voisin ehtiä, tai sit oon vaan pari minuuttia myöhääsä. Mitä vielä, bussi oli vartin myöhässä. Murr.
Bussimatka sit onneks meni ihan hyvin ja bussissa joku alkoi jutteleen koirista ja eri harrastuksista niiten kaa ja muuta sellasta. Tunnisti myös Sakun schapeks! Tää kanssamatkustaja totes myös, että ei oo ennen tavannu yhtä avoina schapea. Saku kyllä menikin vähän haisteleen, että kukas siinä on ja anto kiltisti silittää, vaikka jossain vaiheessa päättikin, että nyt riitti ja meni pois.
Itse tokotreenit #6 meni ihan hyvin. Paikkamakuuseen ei ehditty mukaan ja istumiseen kun juostiin suoraan, niin aluksi Saku lähti mun perään. Kun palautin niin pysy loppuajan hyvin. Välissä kävin kerran tai pari palkkaamassa. Muuten harjoiteltiin, että menis maahan nopeesti ja ekasta käskystä. Ruutu (ja luoksarikin) tuntuu tuottavan ongelmia. Välillä menee loistavasti, mutta välillä ei vaan mitenkään voi mennä ekasta käskystä maahan, nopeudesta puhumattakaan. Neuvoksi saatiin, että lähetän kiertään puuta ja jossain kohtaa käsken maahan. Jos ei mene ekasta käskystä tai on hiiiidas niin sit vaan toteen "hyvä" ja uusiks. Nopeista sitten myös ruokaa palkaks. Toi voi toimia luoksariin mikä pienempi ongelma on, mutta empä usko, että tapaus ruudussa auttaa. Mutta ei sen nopeen maahanmenon harjottelu pahaks ainakaan ole.
Torstaina ja perjantaina ei tainnut tapahtua mitään kummaa. Ei kyllä mitään tehtykään. Perjantai 13. päivä ja hyvin meni, voispa vaan muista päivistä sanoa samaa.
Lauantaina mentiin Teivoon mätsäröimään. Saku oli kovin haukkuvalla tuulella, mutta kehässä tais olla hiljaa. Tuomarina oli ulkomuototuomari Olli Kokkonen. Sanoi, että Sakulla on löysät etuliikkeet, mutta ei se mätsärissä haittaa. Eipä oo muuten virallisissa muistaakseni kukaan ikinä samaa sanonut. Ja Saku oli sitä mieltä, että tuomari ei saa koskea takapäähän ja väisti sit siinä vaiheessa. Kun yritin saada Sakua takas niin tuomari 'hyökkäs' heti tutkimaan niin eihän Saku tietenkään voi tulla... Tällä kertaa sininen nauha ja ei sijoitusta.
Kehän jälkeen tokoiltiin lähes tyhällä parikkipaikalla. Tokoilusta ei mitään erityistä mainittavaa, mutta Sakun hihnasta on. Jätin sen parkkipaikan reunaan siksi aikaa ja kun lopetettiin niin eipä hihna enää siellä ollut. Sen verran painava hihna + panta oli, että ei tuulikaan niitä voi viedä. Ja kyllä me aika näkyvästi keskellä parkkipaikkaa oltiin, että luulis ettei kukaan epäile hihnan siihen unohtuneen... Vähän ennen yhden auton lähtöä hihna ainakin paikallaan oli ja hetki auton lähdön jälkeen huomasin, että eipä olekaan. Voisiko joku ihan omaksi ilokseen varastaa koiran hihnan? Hyvä, jos Sinulla oli kivaa. Mulla ei. Hihnaa etittiin yli puolituntia, että jo tuuli olisikin sen onnistunut viemään niin kyllä olis löytynyt. Mentiin sitten ettiin uutta hihnaa ensin M&M:stä, ja kun sieltä ei löytynyt niin siirryttiin norsukeskuksen eläintarvike kauppaan ja sieltä löytyi. Kyllä Sakun vanha hihna silti oli hienompi...
Sunnuntaina oltiin tokokokeessa, jossa oli niiiiin ihania autoja. Viikon ainoa valonpilkahdus oli, että Saku pysyi paikallaan. Se siis ihan oikeasti pysyi virallisessa kokeessa paikallaan, reunassa tosin oli, mutta silti! Ja vieressä musta suursnautseri ja matkaa piiloon oli varmaan lähemmäs 40m. Kokeesta kirjottelen myöhemmin tällä viikolla lisää, että tää postaus pysyy kohtuullisen pituisena.
Maanantaina sitten oli tavalliseen tapaan agitreenit, jotka iskä unohti. Kyllä me sit sinne lopulta kutakuinkin ehdittiin. Ja reenit meni pääasiassa hyvin, mutta lopussa Sakua kiinnosti enemmän autot...
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Tokotreenit #5
Keskiviikon tokotreenit olivat poikkeuksellisesti Hervannan näyttämöpuistossa, kun Eteläpuistoon ei syystä tai toisesta pääse. Päivän aikana oli aina välillä satanut ja ukkostanut, mutta treenien ajan oli hyvä ilma. Tosin, kun lähdin kentältä kävelemään alkoi ukkonen jyristä ja autoon asti päästyä alkoi melkein heti sataa.
Treeneillä ei ollut varsinaista aihetta, joten treenattiin mitä halusi. Puolessa välissä otettiin paikkis ja kontaktihäiriötreeniä. Paikkiksessa Saku pysyi taas! Ilman palkkaa koko pitkän kaksiminuuttisen. Ja hiljaa. Perusasennon meinasi ennakoida, mutta samalla kun tungin namia suuhun, niin ohjasin takas maahan. Eikä tän kerran kouluttajallakaan ollut muuta sanottavaa, kun että hyvin ja rauhassa pysy. :) Kohtahan voin alkaa luottaa tohon karvamöykkyyn. Kontaktitreeni meni ihan hyvin, oltiin ympyrässä koirat perusasennossa ja niitä häirittiin valekäskyillä yms. Mihkään Saku ei reagoinu.
Omalla vuorollamme treenattiin noudon palautusta ja liikkeestä seis. Kerrankin kun tota liikkeestä seissiä treenaa niin täytyyhän se tehdä hyvin. Eli ei nyt ainakaan mitään ongelmaa. Noudon palautuskin oli yllättävän hyvä. Jäi vaan vähän taakse, mutta osas olla suorassa. Ja toi olento, mies kun on, ei voi ymmärtää, että tuo käskyllä voi tarkottaa, että tule kapula suussa perusasentoon. Tuo -käskyynhän kuuluu Sakun mielestä aina myös kapulan suuhun ottaminen! Höntti. Hyviä treenivinkkejä kuitenkin saatiin ja eiköhän ton saa Sakulle aika nopeastikin opetettua jos nyt vaan saisi aikaseks treenata.
Saku pääsi maanantaina tutustumaan Särkänniemeenkin! Kiitos, kun sinne on ilmainen sisäänpääsy. Pään yli menevä tornado oli pelottava ja vauhtia hiljentävää keinukaruselliakin piti hieman jännittää. Muuten meni hyvin ja jossain kohtaa kun pysähdyttiin niin osas Saku mennä maate oma-aloitteisestikin jopa. Toisaalta seitsemän kilometrin kävely takana niin ihmekös tuo. Takas tultiin ylitäydellä bussilla ja hyvä ettei Sakun häntä jäänyt oven väliin.
Treeneillä ei ollut varsinaista aihetta, joten treenattiin mitä halusi. Puolessa välissä otettiin paikkis ja kontaktihäiriötreeniä. Paikkiksessa Saku pysyi taas! Ilman palkkaa koko pitkän kaksiminuuttisen. Ja hiljaa. Perusasennon meinasi ennakoida, mutta samalla kun tungin namia suuhun, niin ohjasin takas maahan. Eikä tän kerran kouluttajallakaan ollut muuta sanottavaa, kun että hyvin ja rauhassa pysy. :) Kohtahan voin alkaa luottaa tohon karvamöykkyyn. Kontaktitreeni meni ihan hyvin, oltiin ympyrässä koirat perusasennossa ja niitä häirittiin valekäskyillä yms. Mihkään Saku ei reagoinu.
Omalla vuorollamme treenattiin noudon palautusta ja liikkeestä seis. Kerrankin kun tota liikkeestä seissiä treenaa niin täytyyhän se tehdä hyvin. Eli ei nyt ainakaan mitään ongelmaa. Noudon palautuskin oli yllättävän hyvä. Jäi vaan vähän taakse, mutta osas olla suorassa. Ja toi olento, mies kun on, ei voi ymmärtää, että tuo käskyllä voi tarkottaa, että tule kapula suussa perusasentoon. Tuo -käskyynhän kuuluu Sakun mielestä aina myös kapulan suuhun ottaminen! Höntti. Hyviä treenivinkkejä kuitenkin saatiin ja eiköhän ton saa Sakulle aika nopeastikin opetettua jos nyt vaan saisi aikaseks treenata.
Saku pääsi maanantaina tutustumaan Särkänniemeenkin! Kiitos, kun sinne on ilmainen sisäänpääsy. Pään yli menevä tornado oli pelottava ja vauhtia hiljentävää keinukaruselliakin piti hieman jännittää. Muuten meni hyvin ja jossain kohtaa kun pysähdyttiin niin osas Saku mennä maate oma-aloitteisestikin jopa. Toisaalta seitsemän kilometrin kävely takana niin ihmekös tuo. Takas tultiin ylitäydellä bussilla ja hyvä ettei Sakun häntä jäänyt oven väliin.
 |
| Hellepäivät täällä vietettäisiin mieluiten näin :) (kuva vuodelta x ja y) |
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Pätevä näyttelykoira
Sunnuntaina 18.5. jatkui lauantaina aloittamani mätsärikausi auringon paistaessa, Sakun leikkiessä lehmää (lue syödessä ruohoa) ja läkähtyessä. Mätsäri oli SRY:n järjestämä Niihaman palveluskoirakentällä.
Ensin oli JH, jossa osallistujia huimat kaksi. Minä Sakun kanssa ja Nanna Justiinan kanssa. Justiina on siis rodultaan petit brabancon... vaikka viime mätsäripostaukseen olin niin kattovinani, että kirjoitus menee oikein.
Junnuissa taidettiin alkuun mennä yhdessä ympäri. Yksilöarvosteluun menin ekana ja siinä normi seisottamista ja edestakaisin, kolmio ja L. Lopuksi vaihdoimme koiria ja aiemman treenaamisen takia tiedettiin toisten käskyt. Tuomari totesi, että kannattaakin kuunnella mitä muut sanoo koirilleen, että osaa käyttää oikeaa käskyä. Heh. Lopulta tuomari teki ratkaisun ja me Sakun kanssa voitettiin! Kuulemma pitäisi mennä rohkeasti vaan virallisiin... Kyllähän siellä tulee käytyä, mutta huonolla menestyksellä.
Junnukehän jälkeen oli aikapaljon odottelua, kunnes päästiin isojen kehään. Parina meillä oli sk collie. Kehässä meni kaikenkaikkiaan hyvin mitä nyt Saku meinasi läkähtyä. Kovin tasainen pari kuulemma oltiin, mutta meille sininen.
Sinisten kehässä koiria oli aika paljon, varmaan n. 20. Hetki ihmeteltiin, jonka jälkeen tuomari alkoi kättelemään reilun puolet pois. Me jäätiin vielä kehään. Sen jälkeen juostiin ympäri muutama kierros ja taas seistiin. Nyt tuomari kätteli lisää pois, iik. Neljä jäi kehään ja me oltiin joukossa! Neljäs ja kolmas sijoitettiin, jonka jälkeen tuomari tuli miettimään Sakun ja portugeesin eteen kumpi voittaa tänään. Portugeesille meni voitto, mutta eipähän meidän tarvinnut jäädä BIS-kehään juoksemaan.
 |
| Saku sai uuden Joseran! (ja Joserahan on siis Sakun lelun "nimi", jonka Saku sai pentuna mukaan kasvat- tajalta, ainoa lelu, mitä Saku omatoimi- sesti kantaa jonnekin) |
Junnuissa taidettiin alkuun mennä yhdessä ympäri. Yksilöarvosteluun menin ekana ja siinä normi seisottamista ja edestakaisin, kolmio ja L. Lopuksi vaihdoimme koiria ja aiemman treenaamisen takia tiedettiin toisten käskyt. Tuomari totesi, että kannattaakin kuunnella mitä muut sanoo koirilleen, että osaa käyttää oikeaa käskyä. Heh. Lopulta tuomari teki ratkaisun ja me Sakun kanssa voitettiin! Kuulemma pitäisi mennä rohkeasti vaan virallisiin... Kyllähän siellä tulee käytyä, mutta huonolla menestyksellä.
Junnukehän jälkeen oli aikapaljon odottelua, kunnes päästiin isojen kehään. Parina meillä oli sk collie. Kehässä meni kaikenkaikkiaan hyvin mitä nyt Saku meinasi läkähtyä. Kovin tasainen pari kuulemma oltiin, mutta meille sininen.
Sinisten kehässä koiria oli aika paljon, varmaan n. 20. Hetki ihmeteltiin, jonka jälkeen tuomari alkoi kättelemään reilun puolet pois. Me jäätiin vielä kehään. Sen jälkeen juostiin ympäri muutama kierros ja taas seistiin. Nyt tuomari kätteli lisää pois, iik. Neljä jäi kehään ja me oltiin joukossa! Neljäs ja kolmas sijoitettiin, jonka jälkeen tuomari tuli miettimään Sakun ja portugeesin eteen kumpi voittaa tänään. Portugeesille meni voitto, mutta eipähän meidän tarvinnut jäädä BIS-kehään juoksemaan.
 |
| :O sen häntä heiluu |
 |
| Läähpuuh |
 |
| Palkkinnot oli hyvät. Junnuista lelu, herkkuja, rannekello, kaks leffalippua, 5€ lahjakortti M&M:iin, pokaali. Aikuisista samanlainen lelu, herkkuja, ruokaa... Nämä ainakin. |
Suurkiitos Nannalle kuvista! Ja Sakuhan näyttää kuvissa ihan näyttelykoiralta. Ja mihin voisin olla mätsärissä tyytyväinen, vaikka sijoituksia ei olisi tullut, on se että Saku oli yhtä haukahduksen ja uikahduksen sekoitusta lukuunottamatta hiljaa kehässä.
perjantai 30. toukokuuta 2014
Tokoilua urakalla
Tokoreenit #3
Treenien teemana oli häiriöt. Ensimmäisellä 'kierroksella' harjoiteltiin kontaktin pitämistä perusasennossa häirittynä. Eipä Sakua juuri häirintä kiinnostanut. Vinkulelun vinguttamisesta ei viitsinyt kertaakaan kääntää päätään. Minun leluja niiin rakastava koirani, eikus. Kontaktin pitämistä ylipäätään pitäis kyllä harjoitella
Toisella kierroksella oli vuorossa häiriö seuraamisessa. Ihan ok meni, mutta jos liikkuri heilutteli liian llähellä lelua, niin siitä Saku paineistui.
Loppuun vielä tietenkin paikkis.
Tokoreenit #4
Teemana oli kisanomainen, tai sitten vaan jotain muuta. Alkuun kokeiltiin miten ruutu sujuisi kokeenomaisesti ja eihän se sujunut. Mun piti käydä näyttämässä missä ruutu on ja sitten sujui. Ruudun jälkeen otettiin voittajaluokan luoksari ja seuruu. Luoksarissa stoppi olis voinut olla nopeampi ja maahanmenoa ennakoi hidastamalla. Seuruu oli loistavaa. Kontakti pysyi ja Saku jaksoi hyvin koko ajan, vaikkei paljoa noin pitkiä seuruita olla tehty. Peruuttamisesta vielä erikseen kehuja. Lopuksi mentiin vielä liikkuroituna liikkeestä maahan ja seis, jotka suju hyvin.
Muiden ollessa koutsin luona me treenattiin hyppynoutoa, joka ei tällä kertaa oikein sujunut. Lopetettiin se sitten onnistuneeseen suoritukseen. Ruutu sen sijaan sujui namialustan kanssa hyvin. Välillä sitten otinkin alustan pois, eikä se Sakua haitannut. Pitäis vaan jaksaa raahata sitä ruutua kentälle...
Loppuun otettiin paikkis. Ensin istuen 2min, jonka aikana taisin palkata kolme kertaa + lopuksi. Välillä olin piilossa ja välillä näkyvillä. Sen jälkeen paikkamakuu 4 minuuttia. Tämänkin aikana palkkasin kolme kertaa. Ensin puolisen minnuuttia näkyvillä, palkka -> pari minuuttia piilossa, palkka -> n. 15s näkyvillä, palkka -> loppuaika piilossa, paljon palkkaa. Hyvin pysyi koko ajan. Mää en ymmärrä miten näillä neljällä treenikerralla on paikkis voinu kehittyä näin paljon.
Möllitoko
Tänään tokomölleiltiin turhankin hyvin. Toisin sanoen, miksei ne ollu viralliset... Saku pysyi paikallaan!!! Mun pätevä pieni tokohurttani. Paikkis oli kymppi. Jonkin verran käänteli päätään sinä aikana, mutta se on ihan sama. Pysyi paikallaan hiljaa! <3 Ja paikkiksen alussakin piti hyvin kontaktia eikä vilkuillut ympärille. Mahtava possu.
Seuraamisesta 9,5. Pääosin meni hyvin, mutta välillä vilkuili autoja, mikä näkyi etenkin joissain käännöksissä. Ite oisian antanu tästä ehkä kasin tai enintään 8½.
Maahanmeno kymppi. Tuomari sanoi, että nopea ja hyvä maahanmeno. Kai se sit niin oli.
Luoksari kymppi! Saku pysähtyi jopa oikeasti hyvin. Joka tosin johtui siitä, että juoksi vähän maltillisemmin. Laukkaa kuitenkin oli koko matka, joten pieni hitaus ei haitannut kun ajatus pysyi kyydissä.
Seisominen seiska. Ennakoi perusasennon ja käveli muutaman askeleen käskyn jälkeen.
Nouto kymppi. Muuten ei valittamista, mutta perusasento oli vino.
Kaukot kymppi. Saku katteli muualle, mutta vaihdot teki hyvin ja nopeasti. Liikkuri tosin ei alkuun tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Luuli/muisti, että koira jätettäisiin istumaan.
Hyppy, istuminen oli vähän hidas.
Kokonaisvaikutus kymppi. Ei kuulemma ole mitään, mistä vähentää. Liikkuri vielä lopuksi nauroi mulle tai Sakulle, kun otin Sakun syliin siks aikaa, kun tuomari höpisi jotain, kun hihna jätettiin kehän ulkopuolelle. Pöh.
Lopputulos 191p, kirkkaasti ykköstulos. Vaikka olis ollut selvästi tiukempi tuomari, niin silti tulos olisi ykköstuloksena pysynyt. Olispa vaan ollut nyt ne viralliset. Oli vielä aika selvä voitto, kun tokalla oli pisteitä 157. Kuinka tää on mahollista?
Meninpä sit paikallapysymisestä innostuneena kysymään onko kahden viikon päästä sunnuntaina kokeessa vielä tilaa.
Jonkin aikaa sit olleista mätsäreistä ja luonnetestistä tulee postausta, kunhan jaksan kirjoittaa.
Treenien teemana oli häiriöt. Ensimmäisellä 'kierroksella' harjoiteltiin kontaktin pitämistä perusasennossa häirittynä. Eipä Sakua juuri häirintä kiinnostanut. Vinkulelun vinguttamisesta ei viitsinyt kertaakaan kääntää päätään. Minun leluja niiin rakastava koirani, eikus. Kontaktin pitämistä ylipäätään pitäis kyllä harjoitella
Toisella kierroksella oli vuorossa häiriö seuraamisessa. Ihan ok meni, mutta jos liikkuri heilutteli liian llähellä lelua, niin siitä Saku paineistui.
Loppuun vielä tietenkin paikkis.
Tokoreenit #4
Teemana oli kisanomainen, tai sitten vaan jotain muuta. Alkuun kokeiltiin miten ruutu sujuisi kokeenomaisesti ja eihän se sujunut. Mun piti käydä näyttämässä missä ruutu on ja sitten sujui. Ruudun jälkeen otettiin voittajaluokan luoksari ja seuruu. Luoksarissa stoppi olis voinut olla nopeampi ja maahanmenoa ennakoi hidastamalla. Seuruu oli loistavaa. Kontakti pysyi ja Saku jaksoi hyvin koko ajan, vaikkei paljoa noin pitkiä seuruita olla tehty. Peruuttamisesta vielä erikseen kehuja. Lopuksi mentiin vielä liikkuroituna liikkeestä maahan ja seis, jotka suju hyvin.
Muiden ollessa koutsin luona me treenattiin hyppynoutoa, joka ei tällä kertaa oikein sujunut. Lopetettiin se sitten onnistuneeseen suoritukseen. Ruutu sen sijaan sujui namialustan kanssa hyvin. Välillä sitten otinkin alustan pois, eikä se Sakua haitannut. Pitäis vaan jaksaa raahata sitä ruutua kentälle...
Loppuun otettiin paikkis. Ensin istuen 2min, jonka aikana taisin palkata kolme kertaa + lopuksi. Välillä olin piilossa ja välillä näkyvillä. Sen jälkeen paikkamakuu 4 minuuttia. Tämänkin aikana palkkasin kolme kertaa. Ensin puolisen minnuuttia näkyvillä, palkka -> pari minuuttia piilossa, palkka -> n. 15s näkyvillä, palkka -> loppuaika piilossa, paljon palkkaa. Hyvin pysyi koko ajan. Mää en ymmärrä miten näillä neljällä treenikerralla on paikkis voinu kehittyä näin paljon.
Möllitoko
Tänään tokomölleiltiin turhankin hyvin. Toisin sanoen, miksei ne ollu viralliset... Saku pysyi paikallaan!!! Mun pätevä pieni tokohurttani. Paikkis oli kymppi. Jonkin verran käänteli päätään sinä aikana, mutta se on ihan sama. Pysyi paikallaan hiljaa! <3 Ja paikkiksen alussakin piti hyvin kontaktia eikä vilkuillut ympärille. Mahtava possu.
Seuraamisesta 9,5. Pääosin meni hyvin, mutta välillä vilkuili autoja, mikä näkyi etenkin joissain käännöksissä. Ite oisian antanu tästä ehkä kasin tai enintään 8½.
Maahanmeno kymppi. Tuomari sanoi, että nopea ja hyvä maahanmeno. Kai se sit niin oli.
Luoksari kymppi! Saku pysähtyi jopa oikeasti hyvin. Joka tosin johtui siitä, että juoksi vähän maltillisemmin. Laukkaa kuitenkin oli koko matka, joten pieni hitaus ei haitannut kun ajatus pysyi kyydissä.
Seisominen seiska. Ennakoi perusasennon ja käveli muutaman askeleen käskyn jälkeen.
Nouto kymppi. Muuten ei valittamista, mutta perusasento oli vino.
Kaukot kymppi. Saku katteli muualle, mutta vaihdot teki hyvin ja nopeasti. Liikkuri tosin ei alkuun tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Luuli/muisti, että koira jätettäisiin istumaan.
Hyppy, istuminen oli vähän hidas.
Kokonaisvaikutus kymppi. Ei kuulemma ole mitään, mistä vähentää. Liikkuri vielä lopuksi nauroi mulle tai Sakulle, kun otin Sakun syliin siks aikaa, kun tuomari höpisi jotain, kun hihna jätettiin kehän ulkopuolelle. Pöh.
Lopputulos 191p, kirkkaasti ykköstulos. Vaikka olis ollut selvästi tiukempi tuomari, niin silti tulos olisi ykköstuloksena pysynyt. Olispa vaan ollut nyt ne viralliset. Oli vielä aika selvä voitto, kun tokalla oli pisteitä 157. Kuinka tää on mahollista?
 |
| mölli-AVO1 191p sij. 1/5 |
Meninpä sit paikallapysymisestä innostuneena kysymään onko kahden viikon päästä sunnuntaina kokeessa vielä tilaa.
Jonkin aikaa sit olleista mätsäreistä ja luonnetestistä tulee postausta, kunhan jaksan kirjoittaa.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Huaah
Aina toukokuussa tapahtuu kaikkea koko ajan. Niin paljon, ettei täällä ehdi olla kiroittelemassa. Milloin koiran kanssa jossain, jos ei niin sitten kavereiden. Jos ei sitäkään pitäisi (huomaa konditionaali) lukea kokeisiin. Joten tänne on niiin vaikea kirjoittaa aina yksittäisistä tapahtumista.
Joten, torstain tokokoe. Olin keskiviikkona ihan oikeessa, ei olis pitäny ilmota. Ja arvakkaapa vaan kuka idiootti suunnittelee taas seuraavaa koetta... Vaikka oon tässä miettiny, että seuraava koe vois olla EuroSchapendoesShowssa vasta, eli 11.8. Siihen mennessä ehtisi ehkä jotain treenatakin. Nuorten SM:t toki olis 6.7. mutta niin myös agirotu. Ja SM koe on kai epävirallinen. Eli voisinko mennä Sakkeuksen kanssa voivoihin siellä ja jatkaa avoimesta?
Mutta niin torstaina tosiaan oltiin Mutalassa tokoilemassa Jaana Talan tuomaroitavana.
Paikkis nollille. Arvasin. Tiesin. Mutta ei Saku heti mun perään lähteny. Pysy se jopa noin puoli minuuttia. Harkitsin kyllä jättää koko liikkeen väliin, mutta en sitten kuitenkaan. Tuomarilta kun kysyin niin makasi kuulemma aivan rauhassa, mutta mutta, epäilen. Tuomari oli kuitenkin toisessa päässä riviä (vaikka koiria oli vain kolme), niin ei sieltä asti huomaa Sakun levottomuutta. Eikä välttämättä lähempääkään.
Seuraamisesta kasi, jota ihmettelen. Koira seuras hyvin, hyvät perusasennot, kontakti pysyi koko ajan, paitsi kun Saku aivasti juoksuosuuden alussa. Mutta ei siitä nyt kahta pistettä voi ottaa pois? Tai sit multa jäi vaan jotain huomaamatta.
Maahanmeno ysi. Pisteen menetyksestä epäilen hitautta. Tuskin kuitenkaan kovin hidas oli. En tiiä.
Luoksari seiska, vauhtia oli ihan liikaa, joten stoppi oli hidas.
Seisominen vitonen. Saku jäi ensin seisoon, mutta kun olin kävellyt pari askelta niin istui. Mitä koira oikein teet?
Nouto ysi. Piste pois vähän huonosta perusasennosta? Vai kapulan vähän huonosta pidosta? Kerran tai kaks korjas hieman otetta.
Kaukot kymppi. Hyvät, nopeat vaihdot. JES! Mutta inisi vähän. Ilmeisesti tuomari ei kuullut.
Hyppy ysi. Tiiä sit mistä piste meni. Oisko istunu vähän liian hitaasti, vaikka se ei kyllä hidas ollut?
Kokonaisvaikutus ysi.
Yhteensä näistä tulee 140 pistettä, eli juuri ja juuri kakkostulos. Sijoitus 4/6. Että ei ihan palkinnoille. "Ihan", puuttu 32 pistettä. Heh.
Perjantai puolestaan vietettiin agikisoissa. Ekalta radalta nolla runsaalla yliajalla, vaikka radalla vauhti tuntu suht nopeelta (Sakuksi). Luulin, että etenemä olis ollu 3,6-3,7 mutta olikin 3,41. Viime viikonlopun kisoissa kun hieman nopeempi etenemä 3,47 tuntu paaaaljon hitaammalta. Mutta ihan kivasti tää rata meni. Tokalta radalta monen mutkan kautta hylky. Keppikulma oli vaikea, josta ensin vitonen ja oma pää sekasin, joten siitä sitten hetken päästä hylky. Loppu puolikas radasta meni kivasti ja ainakin vaikutti ihan vauhdikkaaltakin.
Tänään vai eilen, yöllä kun kirottelee, olin mätsärissä junnuilemassa. Saku jäi kotiin nukkumaan. Mulla oli lainassa ihana suomenlapinkoira uros Risu, jolla ikää vasta 9kk. Ihanan iloinen ja ihmisrakas koira. Välillä kehässä meni ihan hyvin, mutta juostessa Risu vähän ihmetteli tai ehkä pelkäskin takana juossutta berniä. Eikä pojan kärsivällisyys riittänyt lopussa paikallaan seisomiseen. Sijoituttiin kolmansiksi viidestä ja palkintona herkkutikku, ruusuke ja naksutin, jossa kosketuskeppi. Tuomari ei kyllä tuntunut tietävän oikein mistään mitään. Ja kun saatiin ruusuke, niin totes jotain et näköään joku suomen muotovalio -ruusuke. Juu tota hyvä yritys, mutta serti ruusuke se on. Vai mistä lähtien sinivalkonen ruusuke on ollut valioutumisesta?
Junnukehän jälkeen tuli kokeiltua muutaman hurttimuksen esittämistä. Kahta seropia, toinen musitutti ehkä vähän shiba inua, mutta ei kuitenkaan kyllä. Ei ole kuvia, niin hankala kuvailla. Toinen oli vähän suurempi tapaus, labbista muistuttava musta koiruus, jolta ei intoa puuttunut. Ihanilta ja persoonallisilta vaikuttavia olentoja molemmat. Sitten pääsin tutustumaan kahteen rotupiinkin. ranskanbulldoggiin ja petit barbanconiin. Ranskis Jimi on joskus aiemminkin ollut hihnan päässä, mutta siitäkin jo vuosi aikaa. Justiinaa en ole aiemmin edes tainnut tavatakaan. Joten kuten sujui molempien kanssa, mutta kaukana täydellisyydestä. Ootteko muuten huomannut, että koira vaikuttaa heti jotenkin erilaiselta, kun onkin lyhyt kuono? Hassua.
Mutta juu, kaikenkaikkiaan oli kiva tavata monta uutta koiruutta ja eipä ihmisistäkään pidä valittaa! :)
Joten, torstain tokokoe. Olin keskiviikkona ihan oikeessa, ei olis pitäny ilmota. Ja arvakkaapa vaan kuka idiootti suunnittelee taas seuraavaa koetta... Vaikka oon tässä miettiny, että seuraava koe vois olla EuroSchapendoesShowssa vasta, eli 11.8. Siihen mennessä ehtisi ehkä jotain treenatakin. Nuorten SM:t toki olis 6.7. mutta niin myös agirotu. Ja SM koe on kai epävirallinen. Eli voisinko mennä Sakkeuksen kanssa voivoihin siellä ja jatkaa avoimesta?
Mutta niin torstaina tosiaan oltiin Mutalassa tokoilemassa Jaana Talan tuomaroitavana.
Paikkis nollille. Arvasin. Tiesin. Mutta ei Saku heti mun perään lähteny. Pysy se jopa noin puoli minuuttia. Harkitsin kyllä jättää koko liikkeen väliin, mutta en sitten kuitenkaan. Tuomarilta kun kysyin niin makasi kuulemma aivan rauhassa, mutta mutta, epäilen. Tuomari oli kuitenkin toisessa päässä riviä (vaikka koiria oli vain kolme), niin ei sieltä asti huomaa Sakun levottomuutta. Eikä välttämättä lähempääkään.
Seuraamisesta kasi, jota ihmettelen. Koira seuras hyvin, hyvät perusasennot, kontakti pysyi koko ajan, paitsi kun Saku aivasti juoksuosuuden alussa. Mutta ei siitä nyt kahta pistettä voi ottaa pois? Tai sit multa jäi vaan jotain huomaamatta.
Maahanmeno ysi. Pisteen menetyksestä epäilen hitautta. Tuskin kuitenkaan kovin hidas oli. En tiiä.
Luoksari seiska, vauhtia oli ihan liikaa, joten stoppi oli hidas.
Seisominen vitonen. Saku jäi ensin seisoon, mutta kun olin kävellyt pari askelta niin istui. Mitä koira oikein teet?
Nouto ysi. Piste pois vähän huonosta perusasennosta? Vai kapulan vähän huonosta pidosta? Kerran tai kaks korjas hieman otetta.
Kaukot kymppi. Hyvät, nopeat vaihdot. JES! Mutta inisi vähän. Ilmeisesti tuomari ei kuullut.
Hyppy ysi. Tiiä sit mistä piste meni. Oisko istunu vähän liian hitaasti, vaikka se ei kyllä hidas ollut?
Kokonaisvaikutus ysi.
Yhteensä näistä tulee 140 pistettä, eli juuri ja juuri kakkostulos. Sijoitus 4/6. Että ei ihan palkinnoille. "Ihan", puuttu 32 pistettä. Heh.
Perjantai puolestaan vietettiin agikisoissa. Ekalta radalta nolla runsaalla yliajalla, vaikka radalla vauhti tuntu suht nopeelta (Sakuksi). Luulin, että etenemä olis ollu 3,6-3,7 mutta olikin 3,41. Viime viikonlopun kisoissa kun hieman nopeempi etenemä 3,47 tuntu paaaaljon hitaammalta. Mutta ihan kivasti tää rata meni. Tokalta radalta monen mutkan kautta hylky. Keppikulma oli vaikea, josta ensin vitonen ja oma pää sekasin, joten siitä sitten hetken päästä hylky. Loppu puolikas radasta meni kivasti ja ainakin vaikutti ihan vauhdikkaaltakin.
 |
| Minun pieni väsynyt hurttimus |
Tänään vai eilen, yöllä kun kirottelee, olin mätsärissä junnuilemassa. Saku jäi kotiin nukkumaan. Mulla oli lainassa ihana suomenlapinkoira uros Risu, jolla ikää vasta 9kk. Ihanan iloinen ja ihmisrakas koira. Välillä kehässä meni ihan hyvin, mutta juostessa Risu vähän ihmetteli tai ehkä pelkäskin takana juossutta berniä. Eikä pojan kärsivällisyys riittänyt lopussa paikallaan seisomiseen. Sijoituttiin kolmansiksi viidestä ja palkintona herkkutikku, ruusuke ja naksutin, jossa kosketuskeppi. Tuomari ei kyllä tuntunut tietävän oikein mistään mitään. Ja kun saatiin ruusuke, niin totes jotain et näköään joku suomen muotovalio -ruusuke. Juu tota hyvä yritys, mutta serti ruusuke se on. Vai mistä lähtien sinivalkonen ruusuke on ollut valioutumisesta?
Junnukehän jälkeen tuli kokeiltua muutaman hurttimuksen esittämistä. Kahta seropia, toinen musitutti ehkä vähän shiba inua, mutta ei kuitenkaan kyllä. Ei ole kuvia, niin hankala kuvailla. Toinen oli vähän suurempi tapaus, labbista muistuttava musta koiruus, jolta ei intoa puuttunut. Ihanilta ja persoonallisilta vaikuttavia olentoja molemmat. Sitten pääsin tutustumaan kahteen rotupiinkin. ranskanbulldoggiin ja petit barbanconiin. Ranskis Jimi on joskus aiemminkin ollut hihnan päässä, mutta siitäkin jo vuosi aikaa. Justiinaa en ole aiemmin edes tainnut tavatakaan. Joten kuten sujui molempien kanssa, mutta kaukana täydellisyydestä. Ootteko muuten huomannut, että koira vaikuttaa heti jotenkin erilaiselta, kun onkin lyhyt kuono? Hassua.
Mutta juu, kaikenkaikkiaan oli kiva tavata monta uutta koiruutta ja eipä ihmisistäkään pidä valittaa! :)
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Tokotreenit #2
Tänään oli kauden tokat tokoilut. Tällä kertaa oltiin jopa hyvi ajoissa paikalla niin ehdittiin vähän lenkkeilläkin. Samalla kaavalla mentiin kuin viimeksi, eli vapaavalntainen liike aina vuorollaan. Me alotettiin samalla kuin viimeks, eli kehääntulotarkastuksen kautta seuraaminen ja maahanmeno. Jälleen meni maahan. Jee, mutta. Nosti kyynärät vähän ilmaan kun oli käyny ensi maassa ja sit laski takas. Seuraamisen alkukin oli jotain muuta kuin seuraamista. Näihin sit saatiin vinkkejä ja treenattiin.
Maahanmeno: Koira käävelee vierellä ja käsiavustuksella nopeita maahanmenoja. Palkka aina maantasalta, joko käsi maassa tai tiputtaa herkun.
Seuraaminen: Älä lähe niin nopeesti! Anna koiralle aikaa kuulla käsky. Vaikeeta. Ja sitten häiriötreeniä pitäis tehä.
Muuna aikana sitten treenailtiin pari kertaa ruutua, jatkettiin maahanmenoreeniä, nouto tehtiin kerran, hyppynoutoa (etenkin palautuksia), vähän kaukojen vaihtoja, olikohan vielä muuta? Hyppynoudossa oli tapahtunut jo vähän edistystä viime kerrasta. Jotain siellä päänsisällä pikkuhurtalla raksuttaa. Palautuksissa osas hypätä takas, vaikka oli vähän vino, jos enempi, niin tarvi apuja. Nopeeta edistystä. Ruutuun ei aluks osannu juosta suoraa, mutta eipä sitäkään turhan paljoa olla reenattu. Nouto oli vähän laiska, mutta aki ja palautti kuitenkin laukalla. Ja tehtiin se ihan lopussa niin oli koiruus jo väsynykki.
Loppuun tehtiin vielä yhteinen paikkis seuraavan ryhmän kanssa. Jotain epämääräisiä aikoja, ensin istuminen, jossa Saku nousi heti, palautin ja pysy loppuajan, tosin tärisi. Ei kiva. Palkkasin aika lyhyillä väleillä (max 20s) ja piilossa olin ehkä 5-10sekuntia enintään kerralla. Sitten makuu ihan hyvin. Piilossa olin enintään puol minuuttia ja sit palkkaus. Ei noussu kertaakaan ja oli rauhallisempi, kun istumisessa.
Ja miksi, MIKSI me mennään huomenna kokeeseen?! Ei mitään järkee. Kattoo nyt si mitä käy...
Saku tais muute nähä eilen iltalenkillä elämänsä ensimmäisen siilin! Heh. Ensin mää katoin että mikä ihmeen mini-sika sieltä tallustaa vai rottako se on. Mutta siilinpoikanenhan se. Ja Saku aatteli et tostahan vois saada vaikka iltapalan. Paitsi minäpä keskeytin Sakun aikeet karjasemalla "SAKU!" ja sen jälkeen Saku ilmeisesti aatteli et parempi pysyä parin metrin päässä otuksesta vaikka mielenkiintoselta vaikuttaakin. Toisaalta ois ollu hauska tietää mitä Saku ois tehny, jos en ois ryntäystä siilin luo pysäyttäny.
Maahanmeno: Koira käävelee vierellä ja käsiavustuksella nopeita maahanmenoja. Palkka aina maantasalta, joko käsi maassa tai tiputtaa herkun.
Seuraaminen: Älä lähe niin nopeesti! Anna koiralle aikaa kuulla käsky. Vaikeeta. Ja sitten häiriötreeniä pitäis tehä.
Muuna aikana sitten treenailtiin pari kertaa ruutua, jatkettiin maahanmenoreeniä, nouto tehtiin kerran, hyppynoutoa (etenkin palautuksia), vähän kaukojen vaihtoja, olikohan vielä muuta? Hyppynoudossa oli tapahtunut jo vähän edistystä viime kerrasta. Jotain siellä päänsisällä pikkuhurtalla raksuttaa. Palautuksissa osas hypätä takas, vaikka oli vähän vino, jos enempi, niin tarvi apuja. Nopeeta edistystä. Ruutuun ei aluks osannu juosta suoraa, mutta eipä sitäkään turhan paljoa olla reenattu. Nouto oli vähän laiska, mutta aki ja palautti kuitenkin laukalla. Ja tehtiin se ihan lopussa niin oli koiruus jo väsynykki.
Loppuun tehtiin vielä yhteinen paikkis seuraavan ryhmän kanssa. Jotain epämääräisiä aikoja, ensin istuminen, jossa Saku nousi heti, palautin ja pysy loppuajan, tosin tärisi. Ei kiva. Palkkasin aika lyhyillä väleillä (max 20s) ja piilossa olin ehkä 5-10sekuntia enintään kerralla. Sitten makuu ihan hyvin. Piilossa olin enintään puol minuuttia ja sit palkkaus. Ei noussu kertaakaan ja oli rauhallisempi, kun istumisessa.
Ja miksi, MIKSI me mennään huomenna kokeeseen?! Ei mitään järkee. Kattoo nyt si mitä käy...
Saku tais muute nähä eilen iltalenkillä elämänsä ensimmäisen siilin! Heh. Ensin mää katoin että mikä ihmeen mini-sika sieltä tallustaa vai rottako se on. Mutta siilinpoikanenhan se. Ja Saku aatteli et tostahan vois saada vaikka iltapalan. Paitsi minäpä keskeytin Sakun aikeet karjasemalla "SAKU!" ja sen jälkeen Saku ilmeisesti aatteli et parempi pysyä parin metrin päässä otuksesta vaikka mielenkiintoselta vaikuttaakin. Toisaalta ois ollu hauska tietää mitä Saku ois tehny, jos en ois ryntäystä siilin luo pysäyttäny.
 |
| Tais raukka vähän pelästyä meitä :< |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)