Liikaa tapahtumia

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon (ainakin melkein) ja koneella olo ajan oon käyttäny miinaharvana pelaamiseen... älkää ees kysykö. Jotenkirjotan nyt si kerralla kaikesta. Ja aloitetaan ensimmäisestä eli:

Ensimmäiset viralliset rallytokot

Vappunahan tämä laji virallistui ja silloin alkoi meidän virallinen kisaurakin. Ja aiempien 'virallisten' kisojen tulosten pohjalta päästiin alottaan suoraa mestariluokasta. Olikohan Saku jopa ensimmäinen Suomessa virallisesti kisannut schape? Ja tais olla ensimmäinen epävirallisesti virallisesti kisannutkin. Nyt sit vielä ekana valioksikin. ;)

Kisoihin lähdin tosi huonolla fiiliksellä, kisoissa oli sama huono fiili, eikä kisojen jälkeenkään sen paremmin asiat ollut... Kisarata oli suht. helppo, paitsi siellä oli se kirottu merkille lähettämis -kyltti, jota ei olla edelleenkään reenattu. Kerran viime kisoissa tehty ja nyt toisen kerran. Siitä tuli yhteensä -6 pistettä, tvä (epätarkasti suoritettu tehtävä) ja py (puutteellinen yhteistyö). Ihme, ettei väärin suoritettu koko tehtävä, kun oli sen verran omituinen ohjaus ja kesti kauan selviytyä merkille. Sitten radalla oli vielä joku kyltti, joka uusittiin, en muista miks, mutta Saku päätti sit samalla hypätä esteen ja hylätty. Byäähähähää! Käytösruudussa oli edessä seisten joka sujui hyvin ehkä ensimmäiset 10s. Sen jälkeen uikutusta, steppailua ja lopulta istuminen. Ilman hyppyä ois ollu 83 pistettä eli ei mitenkään huonosti, mutta toisaalta ei se olis ollut yksi kolmesta valioutumiseen vaadittavasta tuloksestakaan, joten ei harmita ihan niin paljoa toi hyppy. Valioutumiseenhan tarvitaan siis kolme kertaa vähintään 95 pistettä kahdelta eri tuomarilta.

Tampere KV

lauantai
Lauantaina kisasin JH:ssa. Kisoja oli kaksi, piirinmestaruus ja osari.

Piirinmestaruudessa kisakaverina oli mittelspitz Hani, jolla ikää vasta 22kk. Alkuun tuntui etten osaa kehässä tehdä mitään ja siitä, kun oon viimeks ollut kehässä on ihan liikaa aikaa. Ja häiritsi, että koira oltiin opetettu seisomaan poikittain mun edesssä. Ei siis mennyt mun osalta mitenkään erityisen hyvin, joten ei sijoitusta. Arvostelussa kuitenkin kaikki oli erinomaista ja kommenttina "rauhallista, tasapainoista esittämistä".

Tunnen itteni aika kamalaks, kun luvatta otin tähän tuon kuvan, josta en ees tiiä kenen ottama, enkä muista mistä sen löysin. Pahoitteluni. Ja mulla on joku ongelma tossa juoksemisessa. Ja hihnasta pidän öö jotenki voimakkaasti kii?  ->

Osarissa kisakaverin virkaa toimitti cirneco dell'etna rotuinen Tara. Pakko myöntää, että en muista kuulleeni rodusta ennen. Tämä olento oli varsin ihana ja ahne persoona, joka tosin ei kovin hyvin antanut asetella itseään. Ja vapaasti esitettynätassut oli välillä hyvin välillä ei. Eikä neidin kärsivällisyyskään riittänyt koko aikaa paikalla pysymiseen. Yksilöarvostelussa kun piti mennä kolmio niin maassa oli juuston ja kinkun paloja ja siellä oli myös Taran nenä. Miksen mää tajunnu ottaa sieltä maasta jotain niistä herkuista? Tara kun ois varmaan sen perässä liikkunu hyvin... Mutta joo, arvostelussa yksittäisliikkeet ja seisottaminen erittäin hyvää ja muu erinomaista. Kommenttina vielä "esität koiran rauhallisesti, vaikka se osasikin olla hieman haastava tapaus☺"  Arvostelun lopussa ollut hymynaama jotenkin 'kruunaa' ton haastava tapaus ilmauksen.

sunnuntai
Sunnuntaina oli junnuissa pohjoismaitten voittajaan karsintakilpailu ja Sakun rotukehä. Ensin oli vuorossa junnut. Siinä kisasin tänään Sakun kanssa. Sujui yllättävän hyvin, mitä nyt Sakkeus kerran haukahti. Arvostelussa kaikki erinomaista, ei mitään kommenttia ja ei jatkoon. Möh. Tuntui, että tuomari katto vähän oudoti kun nostin Sakun pöydälle. Mutta kun osa tuomareista arvostelee noi pöydällä. Ja siinä on paljo helpompi näyttää koiran hampaat.

Rotukehässä esiintyminen suju ihan hyvin, tuloksena VAL ERI1 SA PU2 VACACIB.  Uroksista, joita oli paikalla 10(?) vaan neljä sai SA:n, eli ihan tyytyväinen siihen varmaan sit pitää olla. Paras uros kehässä tuomari mietti kauan voittaako Saku vaiko herra Hakkarainen. Saku kyllästy odottamiseen, sano vöyf ja tuomari teki päätöksen. Hakkarainen olkoon paras uros tänään. Murr sanon minä, kun sekin sano muur Sakulle.

Arvostelu: Haar von  sg strucker, sehr konekte Rüdenkopf mit hoch angesetzten Ohr, dunklen Auge, sehr schön getrangere Hals, feste Rücken mit gute Lende, sehr schön Rutenhalting, parallel & sicher in der Bewegung.

Yllötyin, että ymmärsin ton arvostelun lähes kokonaan ja kasvattaja sit tulkkas loput. Ja ihan kun tossa ois ainakin osa adjektiivin päätteistäkin väärin? Okei en ala nyt sene nempää ihmetteeln saksan kielioppeja.

Ja perjantaikin meni oikeesti samassa paikassa, mutta siinä ei ole mitään mainitavaa. Pystytystalkoissa, jossa mun aika kului kehiin tuomarinsihteerien vai kehäsihteerien vai kumpikin hyväksyttävä nimitys? tavaroita lajitellessa ja samaisten henkilöiden pöytiin tuomarin nimi- ja maalappuja kiinnittäessä. Ja tietenkin kahvitauolla! Vaikka kahvia en juokaan...

Aksareenit

Kesäkausi alkoi ja treenit siirtyi pihalle. Ja päiväkin vaihtui maanantaiksi. Kenttä on kamala. Kuoppia. Mitäs vielä. Järvi lähellä. Koira menee uimaan. Koira kierii hiekassa. Koira hyppää syliin. Tää kuvatkoon näitä ja kaikkia kesän tuleviakin reenejä.

Jos nyt jotain näistäkin treeneistä niin rata oli jonkun vuoden minien SM-rata muutaman esteen puutoksella. Melkein onnistuttiin tekeen puhdas rata heti, vaikka ohjaaja ei rataa meinannutkaan muistaa. Eli ohjaus oli varmasti _upeaa_. Yhdestä hypystä piti juosta ohi, koska minä öö en osaa ohjata. Ja varis vei Sakulta kaks herkkua, ku jätin ne namialustalle. Ja tulipa ny mielen et loppujenlopuks sit unhdinkin hakee koko alustan ees pois. Hups. Ja varis repi myös repussa olleesta reiästä herkkuja, tosin epäonnistuneesti.

Tokoreenit

Wihii, päästiin siis tokoryhmään, josta taisin kyllä mainita jo aikaisemminkin. Ryhmä kestää tästä toukokuun alusta syyskuun loppuun ja talvikaudelle pitää hakea erikseen. Eli ainakin viis kuukautta saadaan reenata tokoa ohjatusti, koirahäiriössä ja mikä parasta: joka viikko (toivottavasti) PAIKKISTA!

Ekat reenit oli keskiviikkona, josta onnistuttiin hienosti myöhästymään muutama minuutti. Syytän iskää, mur. Treeneissä sai itse valita mitä liikkeitä reenasi, joihin sitten sai neuvoja ja/tai liikkurointia tarpeen mukaan. Me aloitettiin kokeenomaisesti kehäänmenotarkastuksella, jonka jälkeen seuraaminen ja maahanmeno, koska Sakulla on viimeaikoina ollut joku ongelma seuruukaavion jälkeisessä maahanmenossa. Muttamutta, nyt onnistui. Tämän jälkeen reenattiin hyppynoutoa, jossa todettiin ongelmaks palautukset. Jos kapula ei ole suoraan esteen takana, niin Saku kiertää esteen. Ja tätä siis reenattiin. Loppuun otettiin vielä luoksari liikkuroituna, jossa tosin palkkasin stopin jälkeen. 

Muiden ollessa vuorossa me harjoteltiin lähinnä kaukoja. Välillä  pelkkää i-m, mutta välillä seisominenkin otettiin mukaan. Tähän vielä paaaaaljon reeniä.

Ainiin, näissäkin reeneissä varis vei herkkupussin ja meni syömään sitä muutaman metrin päähän. Käskimpä sit Sakun variksen kimppuun. Varis lähtee pakoon herkkupussi suussa, mut herkut painaa liikaa ja pussi putoaa maahan (ja menee rikki ja herkut leviää ympäriinsä). Mutta herkut pelastettu!