Helmikuussa oli kolmen viikonlopun mittainen agilitykisakausi. Kahdeksan starttia, seitsemän nollaa, viisi ilman yliaikaa! Eli SM-nollat oli kasassa. Ja sitten ei edes menty SM:iin. Sille vikonlopulle oli ties mitä mahdollisuuksia ja lopputulos koko viikonloppu kotona. Hyvin meni taas. Toisaalta Saku ontu samaisella viikolla, joten ehkä kohtalolla oli jotain tekemistä tän kanssa.
Tokokokeissa ollaan käyty kahteen kertaan. Kaksi EVL:n koetta, toisesta ei tulosta... hups... ja toisesta 249,5 pistettä. Ensimmäisessä kokeessa nollattiin tunnari, ohjattu ja ruutu. Tunnarissa Sakulla koko talven ihme ongelmia (nyt sujuu), ohjatussa Sakun mielestä olisi pitänyt tuoda jesarin pala, jolla oli merkattu merkin alue ja ruudussa oli hallin eri kulmassa selvästi oikea ruutu, jossa oli näkyvä paksu valkoinen viiva. Jos ei suorituksessa muuta hyvää, niin ainakin tuomari kehui yhteistyötä!
Toisessa kokeessa vain kolme viikkoa myöhemmin menikin sitten vähän paremmin. Siitä ehkä kehtaan kertoa kaikista liikkeistä.
Istuminen ryhmässä 9. Varmuutta vaan...
Paikalla makuu 8. Muutama haukahdus ja uikutusta...
Seuraaminen 10. Yksi perusasento meinasi jäädä tekemättä, koska viereisessä kehässä taputettiin. Muutenkin tarkkaili hirveesti ympäristöä. Jossain vaiheessa liikkuri sanoi pysähdyksen jälkeen hidasta käyntiä, mutta minä se vaan kävelen normaalia vauhtia eteenpäin. Jossain kohtaa tajuan, että hetkonen, piti kävellä hitaasti, mutta en mää ny enää viitti hidastaakaan... Tästä ei kuitenkaan tuomari sanonut mitään. Ja koska taputukset oli kohtuuton häiriö (evl-koiralle?!), niin ei siitä vähennä pisteitä.
Z-liike 10.
Luoksari 8. Stoppeihin nopeutta. Tää liike ei voi pysyä montaa päivää hyvänä, jos joskus hyväks saa.
Ruutu 0. Tällä kertaa kehänauha näytti liikaa ruutunauhalta, joten Saku käväs ensin kehän ulkopuolella. Sen jälkeen tuli ruudusta seuraamaan vasta kolmannella käskyllä, mutta oli kuulemma näyttänyt siltä, että ei kuullu mun käskyjä. Tuomari ois kolmoiskäskystä huolimatta antanu kympin, jos ei olis käyny siellä kehänauhan väärällä puolen.
Ohjattu 8. Meinasi mennä merkistä ohi, joten sanoin ylimääräisenä käskynä "tule". Muuten hyvä. Paitsi ehkä ite vähän huijasin, kun näin arpoessa kumpi on oikea ja kumpi vasen ja otin meille varmemman suunnan eli oikean.
Metsku 10. Loppuperusasento vähän vino/takana ja palautus ravilla.
Tunnari 9,5. Nyt ei taas mitään ongelmaa. Tai no puree kapulaa, mutta ei mitään uutta.
Kaukot 8. Kaksoiskäsky ekassa vaihdossa, muuten (mukamas) pysyi paikallaan. Ainakin steppas vähän, vaikka paikallaan ois ollukki.
Eli 249,5 pistettä, kakkostulos ja kolmas sija. (Voitto, jos Tendingin bordercollieita ei lasketa ;) ) Oli kyllä tuomari ehkä vähän liian lepsu. Tai vähän enemmänkin.
Rallytokokisoissa ollaan taidettu kolme (vai neljä?) kertaa käydä. Taitavasti hylätty käytösruudussa joku rata, mutta jossain onnistuttu sen verran, että nyt on RTK4 koulari.
Mätsäreissä ollaan käyty tän vuoden aikana muutaman kerran. Ehkä viis? Ei mitään muistikuvaa. Mutta joka kerta ollaan sijotuttu! Eli hyvä showkoira toi ainakin on, vaikka osaa kyllä kehässä haukkuakin... Ja yhdessä mätsärissä sanottiin, että on kyllä vähän ylipainoinen koira, kun tähän asti aina, jos joku jotain sanonu, nii väittää liian laihaks. Tiiä sit mitä luuviuluja haki. Väittäisin meinaan ite tota otusta ihan sopivan painoseks.
 |
| Tässä pensaassa on kiva pyöriä. T: Saku |
Niin, sithän me käytiin siellä Latviassa! En kehtaa enää lähteä, ennen kun toi koira osaa oikeesti olla hiljaa ja rauhottua minne vaan... Mutta joo. Siellä oli Sakun lisäks kaks muutakin schapeurosta, jotka sitten veivät Latvian sertit. Lauantaina PU3 ja sunnuntaina PU2 ja vara-CACIB, joka vahvistuu CACIBiksi. Eli Saku ois nyt sitten inttivalio! Onhan se paljo hienompaa, ku joku Latvian valio ;). Sitä vaan nyt sit ootellaan, että vahvistuu CACIBiksi, että voi hakea valionarvoa.
Kisasin molempina päivinä myös juniorhandlerissa. Sitten laiskuuttani kopioin tähän pätkän schapelehteen kirjoittamastani jutusta:
"Lauantain kilpailun tuomaroi itävaltalainen Uschi Eissner ja sunnuntain suomalainen Maija Sylgren. Molempien päivien kisat menivät mielestäni yleisesti ottaen ihan hyvin. Joissain yksittäisissä kohdissa olisi tietenkin ollut parantamista, mutta ei suoritus ikinä voi olla täydellinen. Lauantaina sijoituin neljänneksi ja sunnuntaina voitin ensin oman ikäryhmäni, jonka jälkeen voitin vielä nuorempien (10-13v) voittajan! Voitto oli melkoinen yllätys, koska lauantain tuomarin mielestä kuitenkin kolme handlereista olivat olleet minua parempia. Toisaalta tiesin, että itävaltalaiset ja suomalaiset tuomarit painottavat eri asioita. Tähän voittoon voin hyvillä mielin lopettaa junior handlerissa kilpailemiseni."
(fontti vaihtuu, mut tää ei suostu vaihtaan takas tohon samaan...) Tuomareista osasin jo etukäteen arvella, että sunnuntain tuomari arvostaisi ehkä enemmän esitystyyliäni, kuin lauantain. Koska (yleistäen) Itävallassahan tykätään kiertää koiraa paljon yms. kun taas Suomessa painotetaan ehkä enemmän rauhallista ja varmaa esittämistä ilman ylimääräistä kiertelyä. Lauantaina kyllä kaiken huipuksi kaaduin pihalla juuri ennen JH:n alkua. Kompuroin jotenkin rotvallin reunaan ja kehään sitten menin polvet verisinä. Ups. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti